Logan -laki on liittovaltion laki, jonka mukaan jokaisen Amerikan kansalaisen on rikos yrittää neuvotella ulkomaisen hallituksen kanssa tai yrittää vaikuttaa ulkopolitiikkaan ilman selvää valtuutta Yhdysvaltain hallituksen toimeenpanovalta. Se hyväksyttiin vuonna 1799 George Loganin puuttumisen vuoksi suhteisiin Ranskaan, ja se on edelleen kirjoissa, vaikka se on sittemmin uudistettu. Loganilla, josta laki on ilmeisesti nimetty, ei ollut lupaa vierailla Ranskassa. Kongressi huomasi pian, että tällaiset yritykset voivat hyvinkin antaa ristiriitaisia signaaleja Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden välisten jännitteiden aikana ja hyväksyivät siten Logan -lain.
Logan -lain perustuslaillisuutta ei ole testattu perusteellisesti. Toisaalta korkein oikeus on tunnustanut muissa tapauksissa, että toimeenpanovallalla, nimittäin presidentillä, on valtuudet puhua Yhdysvaltojen puolesta tai valtuudet nimittää tiedottaja. On myös huomattava, että Logan -lain tekstissä tehdään selväksi, että sen tarkoituksena on estää henkilöitä, joilla ei ole asianmukaista valtuutta, puuttua Yhdysvaltojen ja ulkomaisten hallitusten välisiin kiistoihin. Tällainen toimeenpanovallan anastaminen voisi selvästi lähettää ristiriitaisia viestejä tai heikentää vaarallisesti ulkopolitiikkaa.
Logan -laissa säädetään, että kukaan kansalainen ei saa suoraan tai epäsuorasti käydä kirjeenvaihtoa ulkomaisen hallituksen tai sen virkamiehen kanssa ilman asianmukaista valtuutusta Yhdysvaltojen kanssa käytävistä riidoista, joiden tarkoituksena on vaikuttaa käyttäytymiseen tai horjuttaa Yhdysvaltojen toteuttamia toimenpiteitä. On tapahtunut useita tapahtumia, jotka näyttävät logan -lain loukkaavilta. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä lain mukaan tuomittu tai rangaistu. Monet kansalaiset ovat uteliaita siitä, miksi muut kansalaiset, julkkikset ja kongressin jäsenet ovat saaneet ryhtyä Logan -laissa kiellettyyn toimintaan ilman, että he joutuvat vastuuseen.
Esimerkkejä ovat Jane Fondan pahamaineinen vierailu ja valokuvatapahtumat Hanoissa sekä John Kerryn ja Pohjois -Vietnamin johtajien tapaamiset Pariisissa vielä sodassa. Vuoden 2004 presidentinvaalien aikana Lähi -itään tehtiin kyseenalaisia vierailuja. Muita tähän luetteloon sisältyviä nimiä ovat George McGovern ja Jesse Jackson, jotka ovat tekemisissä Kuuban kanssa, ja parlamentin puhemies Jim Wright, joka tapasi Nicaraguan sandinistit Reaganin hallinnon aikana.
Vuonna 2007 parlamentin puhemies Nancy Pelosi päätti tavata Syyrian presidentin Bashir Assadin vastoin Yhdysvaltain ulkoministeriön toiveita. Kriitikot, myös vasemmistolaiset, jotka olivat eri mieltä Nancy Pelosin kanssa, tuomitsivat kokouksen ja hänen harhaanjohtavan yrityksen saada rauha Israelin ja Syyrian välille ja saada Syyria diplomatiaan huolimatta presidentin päätöksestä pidättäytyä, kun taas Syyria näyttää tukevan terrorismia.
Ehkä Logan -lakia tulisi käyttää tulevien tehtävien estämiseksi, jotka ovat samanlaisia kuin jo toteutetut. Tapauksia on tapahtunut mainittujen lisäksi, mutta ketään osapuolta vastaan ei ole toteutettu juurikaan tai ei lainkaan toimenpiteitä. Logan -lain käyttäminen esimerkkinä rajojen ylittäneistä voi auttaa rajoittamaan tällaisia toimia tulevaisuudessa ennen vakavia vahinkoja.