Hirsi on puun kuljettaminen vesiväylää, useimmiten suurta jokea pitkin. Joita käytetään tukkien ajamiseen, koska virtaus luonnollisesti työntää tukit alas, mikä helpottaa ja nopeuttaa ajoa. Joen kuljettajat tai hirsinkuljettajat olivat työntekijöitä, jotka auttoivat ohjaamaan tukit alavirtaan haukien avulla tai pitkiä sauvoja, joita käytettiin tukkien työntämiseen ja vapauttamiseen tukkeutuessaan. Hirsi ajo oli erittäin vaarallinen ammatti, koska kuljettajaa vaadittiin usein kävelemään tukkien yli, kun ne kelluivat vapauttaakseen tukoksia. Monet kuljettajat kuolivat putoamisensa tukkien väliin ja murskautumisen.
Kun hakkuut Euroopassa ja Pohjois -Amerikassa alkoivat kukoistaa, tarve kuljettaa puutavaraa eristetyistä lähteistä alaspäin lisääntyi asutuille alueille. Hirsi ajo oli usein nopein tapa kuljettaa puutavaraa, varsinkin kun otetaan huomioon, että puutavarat muuttuivat säännöllisesti, kun puutavara väheni tietyllä alueella. Hirsit kuljetettiin joelle kellutettavaksi alavirtaan, ja jokiajuriryhmät pyrkivät kelluvaan puuhun varmistaakseen, että tukki ei kehittynyt. Jos tukos kehittyy, kuljettajan on juoksettava ketterästi joen rannalta kelluviin tukkeihin tukoksen korjaamiseksi.
Näitä tukoksia oli usein erittäin vaikea korjata, joten jokien kuljettajien piti olla melko vahvoja ja tuntevia parhaista tavoista hyödyntää raskaita puita epävakaissa olosuhteissa. Kun hillo on poistettu, kuljettajan on päästävä pois hillosta nopeasti välttääkseen putoamisen veteen tai kahden riittävän painavan puun väliin. Monet kuljettajat kuolivat tällä tavalla, mutta monet miehet etsivät myös näitä vaarallisia töitä, koska ne olivat suhteellisen korkeapalkkaisia. Miehet, jotka juoksivat tukkien yli tukkien ajoprosessien aikana, olivat usein pienempiä ja kevyempiä, joten he pystyivät olemaan nopeita ja ketteriä puiden yli, mutta silti tarpeeksi vahvoja siirtämään tukkeja, kun he saavuttivat tukoksen.
Hirsi ajaminen on vanhentunut, koska muita turvallisempia ja tehokkaampia puutavaran kuljetusmenetelmiä on kehitetty. Käytännön ympärille kehittynyt kulttuuri elää kuitenkin monissa osissa Pohjois -Amerikkaa ja Eurooppaa. Harjoituksesta ja siihen osallistuneista miehistä kerrottiin kansan tarinoita ja lauluja, ja monissa paikoissa Pohjois -Amerikassa ja Euroopassa järjestetään jokiajo -festivaaleja, joissa juhlitaan käytäntöä ja siitä syntyneitä tarinoita.