Mikä on loppusoitto?

Loppulaulu on eräänlainen riimi, joka voi esiintyä tarinassa, runossa tai laulussa, joka on luotu kahdella tai useammalla rivillä, joissa kunkin rivin viimeinen sana tai ääni rimmaa toisen kanssa. Tämä on päinvastoin esimerkiksi sisäiselle riimille, jossa kaksi sanaa yhden rivin sisällä riimisi toistensa kanssa. Tällaiset rhymit ovat usein osoittaneet työn arvioijat käyttämällä kirjaimia osoittamaan, mitkä rivit riimivät. Loppulaulu on yksi yksinkertaisimmista ja yleisimmistä riimimuodoista, ja se erottuu lukijasta, mutta voi olla myös nautittavaa lukea ja kuulla.

Loppulaulu, jota kutsutaan myös häntäriimiksi, on erityinen riimi, joka esiintyy runon tai kappaleen kahden tai useamman rivin lopussa. Vaikka kaikenlainen kirjallinen työ voi mahdollisesti käyttää tällaista riimiä, koska sen on tapahduttava rivin tai lauseen lopussa, se on yleisin runouden rakenteessa. Runossa lopunriimi tapahtuu, kun kahdella tai useammalla rivillä on yhteinen riimiääni jokaisen rivin lopussa eikä kieliopillisen rakenteen, kuten lauseen, lopussa.

Loppulaulu voi olla melko helppo luoda. Rivit “Minulla oli niin suuri ja vahva koira, mutta en voinut opettaa häntä oikein väärästä” on esimerkki tällaisesta riimistä. Tämä kirjoitettaisiin runoon kahtena erillisenä rivinä, ja niiden välistä riimiä voidaan jatkaa myös muille riveille.

Muut lukevat tai analysoivat runon usein merkitsemällä tällaisen riimityksen kirjaimilla osoittamaan jokaisen riimittyvän rivin. Runo, jossa on rivit ”Minulla oli koira / hän oli melko suuri / kun menin lenkille / hän oli vastuussa”, käyttää loppulausua vuorotellen. Tämä osoitetaan “A, B, A, B” -riimikaaviona, joka osoittaa, kuinka riimiparit sopivat yhteen. Loppulaulujärjestelyt ovat varsin suosittuja lasten tarinoissa ja runoudessa, koska ne luovat luonnollisesti laulu-laulurytmin.

Sisäinen riimi sitä vastoin tapahtuu, kun yhdellä rivillä on kaksi sanaa. Rivi “Näin koiran syövän kuin sika” on esimerkki sisäisestä riimistä. Tätä käytetään melko yleisesti runoudessa ja laulujen kirjoittamisessa, koska se antaa linjan tuntua lyhyemmältä ja luo rytmin itse riville.