Lopullinen tuomio on eräänlainen tuomioistuimen määräys, jonka tuomari antaa oikeudenkäynnin tai tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian hylkäämispäätöksen lopussa. Tuomiossa tehdään lopullinen päätös kaikista tuomioistuimessa käsiteltävistä asioista ja asia ratkaistaan. Tätä asiakirjaa voidaan joissakin tilanteissa kutsua myös lopulliseksi päätökseksi tai lopulliseksi asetukseksi.
Lopulliseen tuomioon voidaan hakea muutosta ylemmässä oikeusasteessa, jos toinen osapuolista katsoo, että asiaa käsittelevä tuomari teki virheen lain tulkinnassa. Esimerkiksi rikosoikeudenkäynnissä annetussa lopullisessa tuomiossa syyttäjällä tai puolustuksella on kumpikin oikeus valittaa tuomiosta, jos jompikumpi katsoo, ettei se ole asianmukainen. Syyttäjä voi esimerkiksi vaatia, että tuomio on ankarampi.
Puolustus voi myös valittaa lopullisesta tuomiosta osoittaakseen, että tuomio oli liian ankara asian tosiseikat huomioon ottaen. Maasta ja tuomiosta riippuen tuomion muutoksenhaku voi olla yleistä. Lopullisen tuomion muutoksenhaku voi kestää vuosia, ja tuomio pannaan täytäntöön vasta, kun kaikki tapauksen valitukset on käsitelty tai hylätty.
Lopullinen päätös tai lopullinen tuomio kirjoitetaan myös, kun pari eroaa. Jos asia menisi istuntoon, jossa määritettäisiin, miten avioliiton omaisuus jaettaisiin tai kenellä vanhemmilla olisi oltava lasten huoltajuus, nämä tiedot esitetään tuomarin päätöksessä. Jos tuomari päättäisi, että jollekin puolisoista olisi myönnettävä taloudellista tukea, tämä säännös kuuluisi myös lopulliseen tuomioon.
Tällaista tuomioistuimen määräystä käytetään myös siviilioikeudellisissa asioissa. Jos henkilöä tai yritystä vastaan nostetaan kanne ja asia siirtyy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin antaa tuomion jommankumman osapuolen hyväksi. Jos kantaja on menestynyt, tuomiossa määritetään rahallisen vahingon määrä, joka vastaajan on maksettava. Asiakirjassa voidaan myös kattaa velkoja koskevat korot sekä se, onko häviävän osapuolen velvollinen maksamaan voittajalle tietty summa kuluista.