Lumilauta on laite, jolla urheilija voi ajaa alas lumipeitteisellä vuorella. Tämä lauta on kiinnitetty urheilijan jalkoihin erityisillä siteillä, ja hän ajaa sitten laskettelurinteitä tai muita lumen peittämiä rinteitä käyttäen vain lumilautaa. Se muistuttaa surffilautaa tai rullalautaa ja palvelee samaa tarkoitusta urheilijalle. Toisin kuin hiihto, lumilautailu ei sisällä sauvojen käyttöä.
Lumilautaa ostaessaan urheilijan on otettava huomioon paino, pituus ja kengän koko. Yleensä sen tulisi olla noin 1 metriä lyhyempi kuin ratsastaja. Kun se seisoi sen kärjessä, toisen pään tulisi ulottua urheilijan leuan ja solisluun väliin. Raskaamman puolen urheilijan tulisi ostaa leveämpi lumilauta, samoin kuin urheilija, jolla on suuret jalat.
Urheilijan tekemän lumilautailun tyyppi vaikuttaa myös laudan kokoon. Freestyle -harrastajien tulisi ostaa leveämpi, pienempi ja joustavampi. Heidän tulee myös käyttää pehmeitä saappaita ajon aikana.
Lumilaudan käytön pujotteluun tai kilpailuun sen sijaan pitäisi olla pitkä ja jäykkä. Urheilijan tulee myös käyttää kovia saappaita kilpaillessaan. Levyn käytöstä riippumatta kaikissa malleissa on metallireunat ja ylösalaisin oleva huuli ainakin toisessa päässä.
Lumilauta keksittiin ensimmäisen kerran 1970 -luvulla ja se sai inspiraationsa lainelautojen suunnittelusta. Kun lumilautailulaji keksittiin ensimmäisen kerran, se ei pitänyt hiihtäjiä kovinkaan kunnolla, ja sitä pidettiin usein villinä. Monet lomakohteet kieltäytyivät pääsemästä lumilautailijoille, ja hiihtoyritykset pilkkasivat lautoja valmistavia yrityksiä. Nykyään monet hiihtoyritykset tulevat markkinoille omilla laudoillaan ja lainaavat myös tekniikkaa uusien suksimalleiden luomiseksi.
Lumilautailuun liittyvät vammat ovat yhtä yleisiä kuin alppihiihtäjien vammat. Yleensä ihmiset loukkaantuvat todennäköisimmin, kun he yrittävät suorittaa kykyjään ylittäviä liikkeitä. Suurin osa vammoista on ranteessa. Loukkaantumisten estämiseksi ratsastajien tulisi aloittaa hitaasti ja käyttää rannesuojia ja kypärää.