Luonnollinen elinympäristö on luonnon alue, yleensä ainutlaatuinen itsenäinen ekosysteemi, joka tukee valikoimaa alueen alkuperäiskansoja kasveja ja eläimiä, jotka ovat sopeutuneet sekä ilmastoon että eläviin järjestelmiin ja jotka ovat jonkinlaisessa pysyvästi tasapainossa . Häiriöttömät elinympäristöekosysteemit ovat yhä harvinaisempia, kun invasiivisia lajeja tuodaan ihmisten matkustustottumuksiin sekä kaupunkien kehityksen, saastumisen ja infrastruktuurin, kuten teiden, siltojen, putkilinjojen, kaivostoiminnan ja karjankasvatushankkeiden, vuoksi. Suojeltuja elinympäristöjä ympäri maailmaa pidetään tärkeinä lajien monimuotoisuuden säilyttämisessä.
Kansainväliset suojeluliikkeet tunnistavat 142 erilaista luontotyyppiä, jotka tunnetaan maailmanlaajuisina ekoalueina, 53 makean veden ja 43 meriympäristöä. Nämä vaihtelevat trooppisista metsistä ja koralliriutoista, jotka tukevat kukoistavaa, laajaa valikoimaa kasvi- ja eläinlajeja, tundroihin ja aavikoihin, jotka tukevat alkuperäiskansojen kovempaa mutta pienempää monimuotoisuutta. Yhdessä nämä toisiinsa kytkeytyvät luonnolliset elinympäristöt nähdään maapallon elämän verkkona, joka on säilytettävä jossain määrin, jotta yhden ekoalueen menetys ei aiheuta suoraan tai välillisesti myös muiden romahtamista.
Ympäristönsuojelu, riippumatta siitä, onko se häiriötön elinympäristö, vaatii elinympäristön palauttamista tai uhanalaisen eläimen luonnollista elinympäristöä, on monenlaisten yksityisten, julkisten ja maailmanlaajuisten valtiollisten järjestöjen tehtävä. Toiminta on muuttunut niin monimuotoiseksi halussa säilyttää luonnollinen elinympäristö ihmisen laajenemisen vastaisena, että se on ottanut kansainvälisen sosiaalisen liikkeen. Tämä huipentui vuonna 1972 YK: n ympäristöohjelman (UNEP) muodostamiseen Tukholmassa, Ruotsissa pidetyssä konferenssissa, johon osallistui 114 maata. YK, ja myöhemmin Euroopan unioni ja Pohjois-Amerikan kansakuntien ryhmät pitivät vuonna 1992 seurantakonferensseja. Vuonna 1988 perustettiin myös hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) tutkimaan nopeaa ilmastonmuutosta edistävää ihmisen toimintaa, jolla voi olla vakavia haitallisia vaikutuksia minkä tahansa luonnollisen elinympäristön sopeutumiskykyyn ja selviytymiseen.