Luontofilosofia on uskomusjärjestelmä, joka perustuu ajatukseen, että luonnollinen tila on toivottava. Vaikka luonnonfilosofia ei palvele tietyn uskonnon ihmisiä, monille teisteille, jotka ovat myös luonnonfilosofeja, luonnon ja luonnon kauneuden arvostaminen ja kokeminen on samanlaista kuin kommunikointi Jumalan kanssa. Esimerkiksi kukan kauneuden ihailu on yksi pieni muoto osallistua luonnonfilosofiaan.
Luonnonfilosofeihin kuuluu kirjailijoita, kuten Ralph Waldo Emerson ja Henry Thoreau, jotka molemmat kirjoittivat runsaasti. Emersonin “The Method of Nature” ja Thoreaun “Walking” ja “House-Warming” ovat kirjallisia teoksia, jotka ovat nyt julkisia ja joihin on helppo päästä käsiksi luonnon filosofiasta. Luontofilosofian ymmärtämiseksi voi olla hyödyllistä oppia suoraan luonnosta, itsestään ja kouluttaa itseään etukäteen lukemalla näiden ja muiden luonnonfilosofien kirjoittamia teoksia.
Luontofilosofia edellyttää, että tarkkailija pohtii olentojen olemassaoloa luonnontilassa. Periaatteet, kuten “elämä ei ole reilua” ja “saattaa tehdä oikein”, ovat luonnonlakeja, kun taas valvonta- ja tasapainojärjestelmällä, mukaan lukien sosiaaliset sopimukset, ja poliittisilla strategioilla ei ole sijaa luonnonfilosofiassa. Luonnonfilosofi väittää, että tasapaino ei ole jotain, mitä voidaan pakottaa järjestelmään, vaan se on ominaista järjestelmälle itselleen. Esimerkiksi ekosysteemien lajien populaatioiden tasapaino on luontainen eikä sitä vaadita.
Monet näkemykset, jotka määrittelevät luonnonfilosofian, löytyvät muista filosofioista. Voiman arvostus, olipa henkinen tai fyysinen, löytyy myös esimerkiksi objektiivisuudesta. Havainto, jonka mukaan perheet ovat läheisiä ryhmiä, olivatpa ne sitten norsuja, delfiinejä tai ihmisiä, tarkoittaa, että läheistä perhettä pidetään suuresti luontofilosofeina, mutta sitä arvostetaan myös kristinuskossa, islamissa ja muissa suurissa maailman uskonnot. Monet tarkkailijat, olivatpa he uskonnollisia tahansa, löytävät paljon tyydytystä luonnonfilosofiasta.
Arvostamalla luonnon muotoja ja arvostamalla aktiivisesti erämaata luonnonfilosofia tuo myös ympäristötietoisuuden ja ympäristöfilosofian moraalijärjestelmään. Luontofilosofille saastuminen on enemmän kuin este lajeille; se on moraalittomuus. Voidaan väittää, että useimmat ihmiset ovat luonnonfilosofeja, koska he arvostavat joitain asioita luonnollisessa tilassa.