Kapitalismin rakenteessa pääoma on valmistettu tuotantoväline. Luonnonpääoma sisältää laajalti tuotantovälineet, jotka tulevat luonnostaan maapallolta. Esimerkkejä ovat kasvit, eläimet, maaperä, mineraalit, vesi ja ilma. Aikana, jolloin kestävyys ja ympäristön säilyttäminen ovat tärkeitä maailmanlaajuisia kysymyksiä, luonnonpääoman täydellinen ymmärtäminen edellyttää selitystä sen roolista kriittisenä pääomana sekä uusiutuvan ja uusiutumattoman pääoman jakautumista.
Kriittisellä luonnonpääomalla tarkoitetaan luonnollisesta ympäristöstä kerättyä pääomaa, joka on välttämätön elämän säilymiseksi. Kestävästä kehityksestä tulee ensisijainen huolenaihe, kun liiketoiminnassa käytetään luonnollisia tuotantotapoja. Kun luonnollisia pääomalähteitä ehtyy tai lähes esiintyy, elintärkeät elintärkeät järjestelmät ja ekosysteemitoiminnot voivat olla vaarassa. Tietoisuus ympäristön eri pääomalähteiden kestävyydestä johtaa uusiutuvan luonnonpääoman ja uusiutumattoman luonnonpääoman jakamiseen.
Uusiutuvaa luonnonpääomaa voidaan kuvata pääomaksi, joka tarjoaa jatkuvan tavara- ja palveluvirran. Esimerkiksi kun metsä koristetaan, sen puista voidaan valmistaa paperia, asuntoja tai erilaisia muita puutuotteita. Puut voidaan istuttaa uudelleen tai samaa maata voidaan käyttää puistoina tai yritysten ja asuntojen rakennuspaikkana. On tärkeää huomata, että jos käyttöaste on suurempi kuin täydennysnopeus, kestävyyttä ei saavuteta ja ehtyminen on todennäköistä.
Toisin kuin uusiutuva pääoma, uusiutumatonta luonnonpääomaa saadaan ilman jatkuvaa tavara- ja palveluvirtaa. Fossiiliset polttoaineet ja mineraalit ovat yleisimpiä esimerkkejä tällaisesta uusiutumattomasta pääomasta. Esimerkiksi kun raakaöljyä kerätään maasta, sitä käytetään bensiinin ja muiden öljypohjaisten tuotteiden kaltaisten tuotteiden valmistukseen. Nämä tuotteet kulutetaan, eikä raakaöljyä voida täydentää tai käyttää.
Tieteellinen tietoisuus uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vaikutuksista yhdessä kestävän kehityksen kanssa on aiheuttanut biotalouden, jota kutsutaan myös ympäristötaloudeksi, syntymisen. Biotaloustiede keskittyy tutkimaan, kuinka paljon luonnonpääomaa tarvitaan tietyn elintason ylläpitämiseen. Lisäksi biotaloustieteilijät keskittyvät tapoihin, joilla ihmisen tekemä pääoma voi korvata luonnonpääoman pyrkien korvaamaan köyhdytetyt luonnonvarat ja säästämään ympäristöä.