Peruutus on sopimusoikeuden oikeussuojakeino, joka irtisanoo sopimuksen ja palauttaa osapuolet niiden tilaan ennen kuin he yhdessä tekevät sopimuksen. Se voidaan toteuttaa laillisesti jonkin osapuolen toimilla tai tasapuolisesti tuomarin määräyksellä. Peruuttamiseen on useita syitä, mutta kaksi yleisintä ovat virhe ja harhaanjohtaminen.
Sanotaan, että osapuolet palaavat status quo ante -tilaan, joka on latinalainen lause “tapaan, jolla asiat olivat ennen”, sopimuksen purkamisen jälkeen. Kantajalle palautetaan kaikki summat, jotka hän on maksanut sopimuksen perusteella, eikä vastaajan tarvitse täyttää sopimuksessa määrättyjä velvollisuuksia. Tapauksen tosiasiat määrittävät sen, voidaanko sopimus peruuttaa osapuolten oikeudenmukaisena oikeussuojakeinona. Syy, joka teki sopimuksen mitätöitäväksi, on myös täytynyt tapahtua tai pitää paikkansa ennen kuin osapuolet solmivat sopimuksen.
Luopuminen voidaan tehdä joko laillisin tai tasapuolisin keinoin. Oikeudellinen irtisanominen tarkoittaa sitä, että kantaja purkaa sopimuksen ilmoittamalla toiselle osapuolelle irtisanomisaikeesta ja tarjoamalla takaisin mahdollisen vastikkeen. Tasapuolinen peruuttaminen on termin yleisempi käyttö ja viittaa tuomioistuimen asetukseen, joka mitätöi sopimuksen ja palauttaa osapuolet status quo ante -tilaan.
Kaksi pääasiallista syytä sopimuksen purkamiselle ovat virhe ja vääristely. Vaikka sopimusoikeudessa on sekä yksipuolisia että keskinäisiä virheitä, keskinäinen virhe – kun molemmilla osapuolilla on sama olennainen väärinkäsitys sopimukseen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista – on yleensä ainoa virhe, joka johtaa irtisanomiseen. Jos jompikumpi osapuoli kuitenkin esittää olennaisen harhaanjohtavan kuvan ja toinen osapuoli hyväksyy sopimuksen ehdot sen perusteella, että kyseinen harhaanjohtaminen tosiasiallisesti perustuu siihen, sopimus voidaan myös peruuttaa. Tämä on totta riippumatta siitä, onko harhaanjohtaminen tehty viattomasti vai vilpillisellä tarkoituksella.
Irtisanoutumattomalla osapuolella on muutama puolustus, joka estää sopimuksen purkamisen. Jos kantaja viivästytti tarkoituksellisesti peruuttamista, aiheuttaen haittaa tai haittaa vastaajalle, vastaaja voi puolustaa lykkäyksiä – eräänlainen vanhentumisaika – estääkseen peruuttamisen. Samoin ”oppi epäpuhtaista käsistä” voidaan esittää puolustuksena, jos kantaja on syyllistynyt liiketoimen väärinkäytöksiin. Yleisin on kuitenkin sellaisten oikeussuojakeinojen valinta, joita vastaaja voi vaatia, jos kantaja on jo hakenut vahingonkorvausta; Tämän puolustuksen perustelut ovat se, että kantaja vaati vahingonkorvausta ja vahvisti sopimuksen eikä voi vaatia irtisanomista tämän jälkeen.