Luottamushallinto on taloudellinen kaava, mutta se koskee myös vastuuta. Rahoitusmarkkinoilla varojen valvonta useiden sijoittajien puolesta edellyttää suurta avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta. Joissakin tapauksissa, kuten eläkerahastojen tapauksessa, kukaan henkilö tai yritys ei voi hallita koko sijoitusprosessia. Rahastonhoitajat, jotka on valittu luottamusmallin mukaisesti, voitaisiin sitoa yhteen tai useampaan monista omaisuusluokista tai sijoitusluokista, ja niitä voidaan muuttaa omaisuuden omistajan, kuten eläkerahaston, linjausten mukaisesti.
Eläkerahastot ovat luottamushallinnon varhaisia omaksujia osittain siksi, että näissä laitoksissa ei usein ole riittävästi työvoimaa ja resursseja asianmukaisen rahanhallinnan järjestämiseksi. Tyypillisesti eläkerahasto koostuu sijoituspäälliköstä, sijoitusryhmästä ja hallituksesta tukemaan tai hylkäämään suosituksia. Myös eläkerahasto käyttää usein kolmannen osapuolen konsulttiyritystä ohjaamaan sijoitussalkun suuntaa. Kaikki nämä jäsenet kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan rahaston suunnasta. Kolmannen osapuolen omaisuudenhoitoyhtiö tekee päätökset eläkkeen puolesta yhteistyössä suunnitelman virkamiesten kanssa ja hyväksyttävän strategian mukaisesti.
Raha eläkerahastossa, joka edustaa suunnitelman jäsenten tai työntekijöiden eläkkeelle siirtymistä, sijoitetaan rahoitusmarkkinoille varojen arvon kasvattamiseksi. Eläkerahastojen hoitajat ohjaavat leijonanosan koko salkusta eri omaisuudenhoitajille ja maksavat näille yrityksille palkkioita rahan valvonnasta. Eläkkeellä on sitten luettelo eri omaisuudenhoitajista eri omaisuusluokkiin, kuten osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja kiinteistöihin. Eläkerahastojen kokonaisvarojen siirtäminen luottamusmiehen käsiin merkitsee pääasiassa sitä, että kyseinen yritys antaa rahaston sijoituspäätökset.
Ei ole harvinaista kuulla eläkevastaavan sanovan, että kyseiseen johtajakokoonpanoon tehdään muutoksia luottamusvastuuna. Jos omaisuudenhoitaja ei tuota sellaisia voittoja, joita odotettiin tai jotka poikkeavat alkuperäisestä sijoitusstrategiasta, joka oli eläkkeen suunnan mukainen, luottamushenkilöstö vaatisi eläkettä korvaamaan kyseisen omaisuudenhoitajan. Luottamushallinto ulottuu myös riittävän huolellisen huolellisuuden suorittamiseen omaisuudenhoitajille ennen kuin rahaa luovutetaan näiden yritysten käsiin. Rajat voivat hämärtyä, kun luottamusmies on myös rahanhoitoyhtiö ja mahdollinen tarjoaja eläkeasiakkaan sopimukselle.
Eläkerahastot ja sairausvakuutusyhtiöt Alankomaissa käyttivät ensimmäisten joukossa luottamushallintaa. Anton van Nunen on pitkälti ansioitunut siitä, että hän on saanut kaavan. Malli sai lopulta suosion muualla Euroopassa, myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa