Luottamuslaki on oikeudellinen kehys, jossa omaisuus luovutetaan säätiölle nimeltä yhteisölle ja jossa yksi henkilö hallitsee omaisuutta jonkun toisen hyväksi. Luottamuksen valvojaa kutsutaan yleensä luottamusmieheksi Yhdysvalloissa ja asukkaaksi monissa muissa englanninkielisissä valtioissa, joihin sovelletaan yleistä lakia. Luottamusomaisuutta hallinnoidaan kolmannelle osapuolelle, jota yleensä kutsutaan edunsaajaksi. Luottamuslaki kattaa, miten Trustit luodaan, he omistavat omaisuutta, he hallitsevat omaisuuden käyttöä ja päättävät lopulta tapahtuvan niissä olevalle omaisuudelle.
Luottojen nykyisessä mielessä katsotaan syntyneen 1100 -luvulla Englannissa ristiretkien aikana. Feodaaliset herrat siirtäisivät omistusoikeuden toiselle henkilölle taistellessaan pois, jotta herran yritysten liiketoiminta voisi jatkua. Ei ollut mitään oikeudellista kehystä, joka edellyttäisi maan siirtämistä uudelleen herran palattua. Jos riitaisuuksia syntyi, ne ratkaistiin tyypillisesti tuomioistuimessa feodaalisen herran hyväksi, ja ajan myötä kehys maille, jotka pidettiin luottamuksessa herran hyväksi, kehittyi.
Luottamuslaki säätelee luottamuksen luomista, joka voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti, kiinteistön omistajan elämän aikana tai testamentin seurauksena tai tuomioistuimen määräyksellä. Jokaisella luottamuksella on ehtoja, joihin sovelletaan myös luottamuslainsäädäntöä ja joissa ilmoitetaan, kuka on edunvalvoja, kuka on edunsaaja ja mitä luottamusmiehen odotetaan tekevän luottamuksellisella omaisuudella. Luottamuslaki kattaa erilaisia omaisuustarkoituksia, joihin kuuluvat kiinteistösuunnittelu, perinnöllisen tai lahjoitetun omaisuuden hävittämisen nopeuden valvonta, hyväntekeväisyyslahjoitukset ja verosuunnittelu.
Nopea luottamus on yleinen luottamuksen muoto, johon kiinteistön omistaja selittää nimenomaisesti, mitä hallussa olevalle omaisuudelle tapahtuu, mutta luottamuslaki kattaa yhä monimutkaisemmat tilanteet sen kehittyessä. Dynastian luottamus sallii yhden kiinteistönomistajien sukupolven jättää omaisuuden seuraavalle seuraavalle sukupolvelle, mutta ohittaa yhden ja jättää sen lapsenlapsille tai lastenlastenlapsille.
Osuusrahasto on jaettu osakkeisiin, joiden arvo nousee ja laskee kohde -etuutena olevan omaisuuden arvon kanssa ja jotka voidaan osoittaa edunsaajille, jotka osallistuvat osinkojen jakamiseen luottamuksesta hallussa olevien osakkeiden määrän perusteella. Myös monia muita luottamustyyppejä on kehitetty, mutta yleensä luottamuslainsäädännön tarkoituksena on antaa kiinteistön omistajalle mahdollisuus hallita sitä, mitä hänen omaisuudelleen tapahtuu toisen henkilön välityksellä muiden eduksi.