Luottamusvelvollisuus edellyttää, että päämiehen etu asetetaan luottamusmiehen edun yläpuolelle. Luottamusvelvollisuus on olemassa monissa muodollisissa tai ammatillisissa suhteissa, joihin liittyy luottamusta omaisuuden tai rahan hallintaan, kuten pankkiiri-asiakas tai asianajaja-asiakas, jossa palvelujen tarjoajaa pidetään luottamusmiehenä ja asiakasta päämiehenä. Joissakin tapauksissa luottamusvelvollisuus on säädetty lailla, ja toisissa se esitetään suhdetta perustavissa asiakirjoissa. Luottamusvelvollisuuden rikkominen tapahtuu aina, kun päämiehen etuja ei aseteta etusijalle riippumatta siitä, onko päämies kokenut taloudellisia tappioita.
Luottamusvelvollisuuden rikkominen voi tapahtua monella tavalla, kaikki liittyvät luottamusmiehen vaatimuksiin. Esimerkiksi luottamusmies ei voi hyötyä suhteesta tai siitä, että suhde on olemassa ilman päämiehen nimenomaista tietoa ja suostumusta. Jos esimerkiksi kiinteistönvälittäjä on IRA: n hyväksytty säilyttäjä asiakkaalle, joka haluaa ostaa kiinteistön IRA: lle, kiinteistönvälittäjä ei saa osallistua myyntiin tai muuten hyötyä siitä; hän voi ottaa haltuunsa kiinteistön vain IRA: n omistajan hyväksi. Tämä ei estä luottamushenkilöä veloittamasta suoritetuista palveluista.
Sijoittajien on usein käsiteltävä mahdolliset eturistiriidat. Niitä voi syntyä, kun luottamushenkilöllä on asiakkaita, joiden edut ovat keskenään ristiriidassa. Kun tällaisia syitä ilmenee, luottamusmiehen on tehtävä valinta asiakkaiden välillä tai heidän joukostaan, mutta hän ei voi yrittää tarjota palveluja asiakkaille, joilla on ristiriitaisia tarpeita, jotta velvollisuuden täyttäminen toiselle vahingoittaisi toisen etua ja loukkaisi siten luottamusvelvollisuutta. Luottamussuhteen rikkominen yrittämällä ylläpitää luottamussuhdetta asiakkaiden kanssa, joiden konfliktit ovat ristiriidassa keskenään.
Myös kenenkään etujen asettaminen päämiehen etujen yläpuolelle on luottamusvelvollisuuden rikkomista. Esimerkiksi taloudellinen neuvonantaja, jolla on luottamusvelvollisuus asiakkaita kohtaan, saattaa sijoittaa asiakkaan varat turvaan, koska se luo palkkion ystävälle. Onko investoinnilla hyötyä päämiehelle, ei ole väliä; tosiasia on, että luottamusvelvollisuutta on rikottu, koska päämiehen etu on alistettu johonkin muuhun etuun.
Mielenkiintoinen tosiasia, jonka sijoittajien tulisi olla tietoinen, on se, että Yhdysvalloissa luottamusvelvollisuus ei yleensä koske arvopaperinvälittäjän ja asiakkaan välistä suhdetta. Yhdysvaltain pörssivälittäjien on ilmoitettava asiakkailleen, että heidän intressinsä eivät välttämättä aina ole johdonmukaisia. Amerikan lainsäädännössä on lukemattomia tapauksia, joissa noudatetaan perussääntöä, joka vapauttaa pörssivälittäjät tästä vastuusta.
Kun luottamusvelvollisuuden rikkominen johtaa voittoon luottamusmiehelle, on järjetöntä antaa voiton jäädä luottamusmiehelle, vaikka mitään erityistä lakia ei rikottu, ja yhteistä korjaustoimenpidettä kutsutaan rakentavaksi luottamukseksi. Tässä esimerkissä rakentava luottamus käsittäisi voittojen turvaamisen siihen asti, kunnes ne voidaan siirtää päämiehelle.
Luottamusvelvollisuussuhteet voivat olla monimutkaisempia. Liikekumppaneilla katsotaan olevan esimerkiksi luottamusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Jos jompikumpi kumppani ansaitsee rahaa kumppanuuden ulkopuolelta sen vuoksi, että hän on kumppanuusjäsen, sitä pidetään luottamusvelvollisuuden rikkomisena, mutta korjauskeino tässä tapauksessa käsittäisi rakentavan luottamuksen käyttämisen voittojen tasapuoliseen jakamiseen kumppanuuden sisällä. Korkean tason ylimmän johdon ja yrityksen virkamiesten voidaan myös katsoa olevan luottamusvastuussa toisilleen ja yritykselle.
Lakisääteisiä velvollisuuksia ja luottamusvelvollisuuden rikkomista koskevat lait ja oikeudelliset standardit vaihtelevat maittain. Luottamusvelvollisuuden käsite on yksi brittiläisen yleisen oikeuden tärkeimmistä, ja se on myös Australiassa etusijalla. Yhdysvallat antaa luottamushenkilöille enemmän liikkumavaraa tulkita velvollisuuksiaan ja tietysti vapauttaa välittäjät velvollisuudesta. Kanadan standardi on jossain Yhdysvaltojen ja Australian asettamien standardien välissä. Eroista huolimatta luottamusvelvollisuuden käsite on olennainen lain standardi kaikkialla maailmassa, ja erot ulottuvat enemmän rikkomusten seuraamusten vahvuuteen.