Luovutuslaki on laki, joka ympäröi tilanteita, joissa pakolaisia lähetetään paikasta toiseen pyynnöstä. Tätä termiä käytetään usein kansainvälisen luovuttamisen merkityksessä, esimerkiksi jos joku lähetettiin Yhdysvalloista Norjaan oikeuden eteen. Luovutus voi kuitenkin olla myös sisäinen asia, koska pakolaista siirretään osavaltiosta tai provinssista toiseen.
Historiallisesti kansainvälisiä luovuttamisvaatimuksia ei ollut. Joku voisi välttää oikeudenmuuttoa muuttamalla toiseen maahan, eikä alkuperäisellä kansakunnalla olisi oikeudellisia keinoja, paitsi toivoa, että pakolainen ylitti rajansa uudelleen. 1800 -luvulla valtiot alkoivat kuitenkin tehdä yksityisiä järjestelyjä keskenään, mikä muuttui vähitellen luovuttamissopimuksiksi, ja nykyään luovuttamislaki kattaa monet kansat, jotka siirtävät pakolaisia keskenään, kun heitä pyydetään tekemään niin.
Luovutuslaki on kuitenkin erittäin tiukka olosuhteissa, joissa pakolaiset voidaan siirtää. Jokainen luovutuspyyntö arvioidaan itsenäiseksi sen määrittämiseksi, onko pyyntö hyväksyttävä vai ei, ja punnitaan useita tekijöitä. Luovutuslain mukaan maita ei voida pakottaa luovuttamaan vankeja, vaikka niiden on harkittava luovuttamispyyntöjä, kun ne jätetään.
Yksi kriittisimmistä kysymyksistä on kaksoisrikollisuus. Jos maa A pyytää maata B luovuttamaan pakolaisen syytteeseen toiminnasta, jota maa B ei pidä rikoksena, pyyntö hylätään. Jotta kaksoisrangaistavuuden standardi täyttyisi, molempien maiden on hyväksyttävä, että tietty toiminta on todellakin rikos. Monet maat kieltäytyvät myös luovuttamispyynnöistä, jos on olemassa rangaistusmahdollisuus, jota he pitävät epäinhimillisenä. Esimerkiksi kansat, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen, eivät luovuta kuolemantuomiota käyttäville pakolaisille, joita syytetään kuolemanrangaistuksista. Samoin valtiot, jotka eivät harjoita ruumiillista rangaistusta, voivat kieltäytyä luovuttamasta pakolaista, joka voisi kohdata keppiä.
Toinen suuri huolenaihe kansainvälisessä luovuttamislaissa on poliittiset rikokset. Eri kansalaiset kokevat erilaisia poliittisia vapauksia, eivätkä kansat luovuta vankeja maille, joilla on sortava poliittinen hallinto, jos nämä vangit tekivät rikoksia, joita voidaan pitää luonteeltaan poliittisina. Usein tällaiset pyynnöt eivät täytä kaksoisrangaistavuutta koskevia standardeja, mutta voi olla tilanteita, joissa voidaan pelätä, että vanki joutuu poliittiseen vainoon, jos hänet luovutetaan, tai joissa on epäilyksiä oikeusjärjestelmän pätevyydestä. Jos tällaisen pyynnön kohde voi osoittaa, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti on epätodennäköistä tai että oikeusjärjestelmässä on muita ongelmia, pyyntö voidaan hylätä.