Luovutus on oikeudellinen prosessi, joka sallii henkilön siirtämisen maasta toiseen osana tahtoaan. Tätä prosessia käytetään, kun rikoksesta syytetty tai tuomittu henkilö, joka on kiertänyt tuomionsa, tiedetään olevan toisessa maassa tai alueella. Tällä oikeudellisella välineellä pyritään estämään ihmisiä käyttämästä oikeusrajoja paetakseen oikeutta.
Maan rikosoikeusjärjestelmä rajoittuu yleensä sen rajojen sisällä olevaan alueeseen. Yhden maan virkamiehet eivät voi matkustaa toiseen ja pidättää ihmisiä, joita he haluavat syyttää rikoksista. Vaikka henkilö on jo syytetty ja tuomittu, ulkomaiset viranomaiset eivät voi pidättää häntä.
Jos luovutusta ei ole, tämä tarkoittaa, että ihmiset voivat paeta oikeutta muuttamalla maasta toiseen. Tämän estämiseksi on olemassa oikeudellinen prosessi, jonka avulla yksi maa voi pyytää toista maata pidättämään ja siirtämään henkilöt, joiden on saatava oikeuden eteen.
Yleensä on täytettävä useita vaatimuksia, jos maa haluaa tehdä luovutuspyynnön tai ennen kuin maa hyväksyy sen. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa useimpien maiden pyyntöjen mukana on toimitettava hyväksyttävät todisteet tapauksen perustamisesta.
Nämä pyynnöt käsittelevät yleensä tietyt viranomaiset. Esimerkiksi Australiassa tällaisia pyyntöjä voi esittää vain oikeusministeri tai sisäasiainministeri. Pyyntöjen hyväksyminen on myös oikeusministerin tehtävä.
Pyyntöjä ei aina hyväksytä. On monia syitä, miksi yksi maa voi hylätä toisen pyynnön. Yhdistyneessä kuningaskunnassa luovuttaminen on kielletty, kun kuolemanrangaistus on mahdollinen tai jos tuomio on jo julistettu.
Jos pyyntö hyväksytään, henkilö siirretään vastoin hänen tahtoaan. Ennen tätä tapahtuu kuitenkin, että pyynnön kohteena olevalle henkilölle annetaan yleensä mahdollisuus valittaa. Tämä voi antaa yksilölle mahdollisuuden esittää väitteitä siitä, miksi häntä ei pitäisi luovuttaa. Joissakin tapauksissa luovuttamispäätökset voidaan peruuttaa.
Luovutus ei ole aina kansainvälinen asia. Kansakuntien tavoin myös valtion viranomaisilla on yleensä rajoja rajoittavat valtuudet. Tietäessään tämän jotkut ihmiset siirtyvät osavaltiosta toiseen välttääkseen oikeudenmukaisuutta.
Tämä voidaan hoitaa prosessilla, jota yleisesti kutsutaan valtioiden väliseksi luovutukseksi. Australia on esimerkki maasta, jolla on tällaiset menettelyt. Vaikka säännöt ja menettelyt voivat vaihdella jossain määrin, valtioiden välinen luovutusperiaate on sama kuin kansainvälinen luovutus.