Normaalissa luutti -tabulatuurissa on kuusi riviä, joista jokainen edustaa vastaavaa merkkijonoa ja sen avoin nuotti luutuoittimessa. Samoin kuin kitara-tabulatuuri, se alkaa ja päättyy G-nuottiin, toisin kuin kitaran E-nuotti, ja siinä on GCFADG-viritys. Korkein nuotti on ylhäällä ja alin alhaalla, mikä on kitaran tabulatuurissa käytetty rakenne. Merkkijonon mukana tulee a -kirjain, jos sitä halutaan pelata auki, ja b -kirjain, jos sormen oletetaan olevan ensimmäisessä otteessa, kun taas c -merkki osoittaa sormen toisessa otteessa. Tabulatuurin jokainen rivi edustaa kahta luutun merkkijonoa, joita yhdessä kutsutaan kurssiksi.
Luutissa on tyypillisesti kuusi kurssia, mutta voi olla jopa 14. Kuudetta korkeammat kurssit on merkitty luutun taulukkoon viistoilla, joten seitsemäs kurssi merkitään yhdellä vinoviivalla, kahdeksas kahdella vinoviivalla ja jokainen lisäkurssi ota toinen kauttaviiva. Lute -sointujen merkitsemisjärjestelmään liittyy myös aikamerkintöjä. Lute -tabulatuurissa käytetyt liput ja ympyrät osoittavat ajoituksen ja näyttävät tavanomaisissa nuotinnoissa käytettyjen ajoitussymbolien yläosasta. Ajoitus voidaan ilmoittaa myös hännällä varustetulla viivalla, mikä on erityisen hyödyllistä luutun tabulatuurin kirjoittamiseen tietokoneelle.
Lute -tabulatuuri ei tarjoa tietoa instrumentin virityksestä eikä mene kovin yksityiskohtaisesti kadensseihin. Muistiinpanoja on myös vaikea verrata normaaliin nuottiin, joten luutumusiikin lukemiseen ja tulkintaan tarkoitettujen tietokoneohjelmien kehitys on ollut hidasta. Musiikkiteorian asiantuntijat tuntevat usein tietojenkäsittelytieteen, joten ristiriita luutustablatuurin logiikan ja sen transkription välillä tietokoneohjelmiin on ollut haaste. On myös vähän tarkkuutta laulamusiikin lisäämiseen laulusäteen kanssa.
Nykyinen lute -tabulatuurimenetelmä on samanlainen kuin silloin, kun sitä soitettiin Euroopassa ensimmäisen kerran 14 -luvulta alkaen. Luuttua soitetaan sormenpoiminnalla, ja viritys vastaa nuotteja, joita soitetaan klassisella kitaralla ja kolmannella otteella on kapo. Kuten kitara -tabulatuuri, aloittelijoiden on helppo oppia lukemaan ja soittamaan yhdessä luut tabulatuurin kanssa. Myös luutun taulukkomuodossa on vaihteluja renessanssin ja barokin aikojen välillä. Englannin- ja ranskankieliset muunnelmat eroavat myös espanjalaisista ja saksalaisista muodoista.