Lehmän kyljen yläpuolella, alaselän ulkofileen edessä, sijaitsee arvostettu lyhyt selkäosa. Teurastajat ja kokit leikkaavat säännöllisesti tämän keskellä olevan osan osaksi useimpia kerroksia pihvejä, T-luusta filet mignoniin. Tämä liha saa herkkyytensä siitä tosiasiasta, että se tulee muutamasta alaselän lihaksesta, joita lehmä ei todennäköisesti käyttänyt niin paljon-ylhäältä ja sisäfileestä.
Monet huippupihveistä ovat peräisin lyhyestä lanteesta. Delmonico eli klubipihvi on nimetty New Yorkin klubin mukaan, joka teki siitä kuuluisan 19 -luvulla. Niin myös T-luu ja Porterhouse samassa järjestyksessä alaspäin selkärankaa pitkin. Filet mignon ja New York -nauhat tulevat myös lyhyestä lanteesta. Juuri sen edessä olevan kylkiluun lisäksi lyhyt lanne on yksi lehmän ns.
Tästä osasta saadaan myös joitain hellävaraisimpia paahtoja, joita kirjaimellisesti kutsutaan naudan sisäfileeksi tai chateaubriandiksi. Nämä sisältävät usein lihaa sekä lyhyestä selästä että ulkofileestä. Paksuiksi leikattuina tämä leike tuottaa myös filet -mignonia.
Muualla lyhyellä lanneosalla on alue, joka tunnetaan nimellä ylempi lanne, joka tuottaa myös pihvejä. Tämä osio on vastuussa Delmonicoista ja strip -pihveistä. Vielä yksi tuote tästä naudanlihasta on luupihvi. T-luut ovat yksi leikkaustyyli tältä alueelta; toinen on porterhouse, jonka 19 -luvun alun brittiläinen porterhouse -omistaja nimesi.
Teurastajien ja kokkien on opittava leikkaamaan ja jakamaan oikein lehmän lukuisia osia tai alkioita, joista jokainen tyypillisesti kulkee hieman erilaiseen kulinaariseen suuntaan. Yksi esimerkki on hyvin työstetty pyöreä osa, joka on lyhyen selkä- ja ulkofileepohjan takana, jota käytetään yleensä jauhelihan ja paahtimien valmistuksessa. Lyhyen lannekappaleen edessä on kylkiluun osa, joka tuottaa naudan kylkiluita, prime -kylkiluita ja ribeye -pihvejä. Alla on kylki, joka tekee myös pihvejä ja pieniä paahtoja. Loput pääosista sisältävät edestä taakse rinta-, levy- ja kylkiosat sekä niskan ja hartioiden lihaksikas istukkaosa.