Lyhyt psykiatrinen luokitusasteikko (BPRS) on mielenterveyden ammattilaisten käyttämä testi potilaan psyykkisten oireiden mittaamiseen. Sitä käytetään useimmiten potilailla, joilla on vakava psyykkinen vajaatoiminta, erityisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia. Tällä asteikolla on 18–24 osaa, joista jokainen keskittyy erilaisiin oireisiin. Sillä on yleensä luokitusasteikko yhdestä seitsemään, luokitus yksi vähäisistä tai ei oireista ja seitsemän vakavista oireista. Potilaan vastaus testikysymyksiin ja terveydenhuollon ammattilaisen havainnot otetaan molemmat huomioon lyhyessä psykiatrisessa arviointiasteikossa. Testiä voidaan käyttää sekä diagnoosiin että potilaan edistymisen arviointiin, ja tutkijat käyttävät sitä myös uusien hoitojen kehittämisessä.
Huoli fyysisestä terveydestä ja ahdistuneisuus, masennus tai hallusinaatiot ovat joitakin BPRS -testin osia. Hallusinaatio -osaa käsitellessään mielenterveyden ammattilainen voi kysyä potilaalta seuraavanlaisen kysymyksen: “Kuuletko ihmisten puhuvan kanssasi, kun olet nukahtamassa?” Kuultuaan potilaan vastauksen terveydenhuollon ammattilainen voi perehtyä syvemmälle potilaan oireisiin kysymällä potilaan kuultavan äänen tai äänien laadusta.
Yleensä lyhytpsykiatrisen asteikon luokitusta seitsemän käytetään oireisiin, jotka keskeyttävät täysin päivittäisen toiminnan eivätkä salli potilaan työskennellä, seurustella ja olla itsenäinen. Esimerkiksi ahdistustasojen arvioinnissa kahden luokitus tarkoittaa, että henkilö kokee jonkin verran harvinaista ahdistusta, mikä on melko normaalia. Erittäin vaikea ahdistuneisuus tai arvosana seitsemän tarkoittaa, että potilas on keskittynyt huoliinsa koko päivän ja että ahdistus häiritsee täysin päivittäistä toimintaa. Potilas voi kokea myös fyysisiä oireita, kuten nopeaa sykettä, paniikkikohtauksia ja hikoilua.
Vaikka potilaan itsensä paljastaminen on tärkeä osa Lyhytpsykiatrista luokitusta, mielenterveydenhuollon ammattilaisen havainto on myös avainasemassa. Joissakin testin osissa terveydenhuollon ammattilainen haastattelee potilasta oireistaan. Muissa osissa terveydenhuollon ammattilainen tekee riippumattomia havaintoja potilaasta. Nämä havainnot keskittyvät esimerkiksi epäjärjestyneisiin ajattelumalleihin tai puheeseen ja emotionaalisen ilmaisun puutteeseen. Esimerkiksi mielenterveyden ammattilainen saattaa huomata, että tasainen ääni, liikkumaton ilme ja mekaaniset eleet osoittavat, että potilas ei voi ilmaista tunteita.