Lyhyt psykoottinen häiriö on lyhyt jakso, jossa yksilö poikkeaa todellisuudesta. Lyhyeksi reaktiiviseksi psykoosiksi kutsutaan myös lyhyttä psykoottista häiriötä, jolle on yleensä ominaista hallusinaatiot, katatoniset jaksot, epätavallinen puhe ja hyperaktiivisuus. Henkilö luokitellaan lyhyeksi psykoottiseksi häiriöksi, jos hän kokee vähintään yhden merkittävän oireen yli päivän mutta alle 30 päivän ajan. Yhtäkkiä ilmaantunutta tilannetta voidaan hoitaa neuvonnalla ja lääkkeillä.
Yleensä enemmän naisia kuin miehiä kärsii häiriöstä, ja jaksoja esiintyy tyypillisesti henkilön 30- tai 40 -vuotiaana. Yksilö, joka kokee lyhyen reaktiivisen psykoosin, voi olla vaarassa vahingoittaa itseään tai muita. Kun henkilö on kokenut lyhyen psykoottisen häiriön, hän palaa normaalille toimintakyvylleen.
Vaikea stressi voi aiheuttaa henkilön kärsimyksen lyhyestä reaktiivisesta psykoosista. Henkilö voi kokea mielenterveyshäiriön, jos hän kokee samanaikaisesti monia traumaattisia tekijöitä, kuten rakkaansa kuoleman, työttömyyden tai sairauden. Lisäksi häiriö liittyy usein skitsofrenian alkuvaiheisiin. Naisilla voi syntyä lyhyt psykoottinen häiriö synnytyksen aikana tapahtuneiden hormonimuutosten seurauksena. Myös henkilö, jolla on persoonallisuushäiriö, voi olla altis häiriölle.
Häiriön klassisia oireita ovat aistiharhat ja harhaluulot. Henkilö, joka kokee hallusinaatioita, voi nähdä, kuulla tai jopa haistaa asioita, joita ei todellisuudessa ole. Kun ihminen kokee harhaluuloja, hänellä on irrationaalisia ajatuksia, joita ei voi muuttaa, vaikka esitetään konkreettisia todisteita irrationaalisen ajatuksen kumoamiseksi. Ihminen, joka kärsii harhaluulosta, voi uskoa olevansa joku kuuluisa, ja harhaluulot voivat olla uskonnollisia. Muita oireisiin tyypillisesti liittyviä oireita ovat äkilliset mielialan muutokset, itsemurha -ajatukset ja muistin menetys.
Jos potilas muuttuu väkivaltaiseksi, hän saattaa joutua sairaalaan arvioitavaksi. Sairaalan aikana potilasta on ehkä pidätettävä, jotta hän ei vahingoita itseään tai muita. Joissakin tapauksissa, kun häiriö johtuu stressitekijöistä, tila häviää, kun nämä stressitekijät on poistettu.
Toinen hoitomenetelmä sisältää psykoosilääkkeiden määräämisen. Jos sairastuneella on suuri hermostuneisuus ja univaikeudet, rauhoittavia lääkkeitä voidaan määrätä. Yksilö- tai ryhmäpsykoterapia voi myös olla tehokas hoidettaessa häiriötä. Hoito auttaa potilasta tunnistamaan ja käsittelemään tilannetta, joka on saattanut aiheuttaa tilan.