Lyhyen aikavälin kokonaistarjonta on taloudellinen käsite, joka keskittyy tekijöihin, jotka vaikuttavat talouden tuottamien tavaroiden ja palvelujen määrään. Se mittaa pääasiassa tietyn talouden kykyä tuottaa näitä tavaroita ja palveluja lyhyellä aikavälillä, toisin kuin sen vastakohtainen käsite, pitkän aikavälin kokonaistarjonta. Monet tekijät voivat vaikuttaa lyhyen aikavälin kokonaistarjontaan, joka tunnetaan myös nimellä SRAS, mukaan lukien kysynnän määrä, hintojen muutokset ja työntekijöiden tehokkuus. SRAS mitataan talouden hintatason ja tulojen perusteella.
Kokonaiskysynnän käsite on taloustieteilijöille tapa mitata tapaa, jolla talous tuottaa tavaroita ja palveluja, ja tekijöitä, jotka vaikuttavat kyseiseen tuotantoon. Lyhyen aikavälin kokonaistarjonta olettaa, että hinnat voivat muuttua, mutta kaikki muut hinnoitteluun ja tuotantoon vaikuttavat tekijät, kuten työntekijöiden palkat tai käytettävissä oleva tekniikka, eivät muutu. Suunniteltu kokonaistuotanto kullakin hintatasolla heijastuu viivan käyrään kaaviossa, joka edustaa hinnoittelua ja tulotasoa.
Yksinkertaisesti sanottuna, kun kaavion käyrä nousee, lyhyen aikavälin kokonaistarjonta kasvaa ja kun käyrä laskee, se supistuu. Käsitteen kannalta myös tärkeä on käyrän joustavuus. Mitä joustavampi käyrä, sitä enemmän se osoittaa, että taloudessa on käyttämätöntä, käyttämätöntä potentiaalia tuottaa enemmän. Tämä tarkoittaa, että talous voi reagoida nopeasti, jos kokonaiskysyntä yhtäkkiä nousee.
Toinen tapa ilmaista tämä joustavuus on tuotantokuilu, joka on kuilu talouden todellisen ja mahdollisen tuotannon välillä. Mitä enemmän tätä aukkoa pienennetään ja talous lähestyy täyttä kapasiteettia, sitä vähemmän käyrä muuttuu joustavaksi, mikä tarkoittaa, että tuotteista voi olla pulaa. Tuotannon laajentuessa myös työntekijöiden tehokkuus ja koneiden tuottavuus voivat heikentyä, mikä nostaisi tuotantokustannuksia ja vaikuttaisi SRAS -järjestelmään.
Muutokset lyhyen aikavälin kokonaistarjonnan käyrässä ovat mahdollisia, koska konseptin olettamus, että kaikki muut tekijät ovat staattisia hinnoittelun lisäksi, on mahdoton todellisessa maailmassa. Esimerkiksi työvoimakustannusten nousu vaikuttaisi tuotantokustannuksiin ja puolestaan lyhyen aikavälin kokonaistarjontaan. Valtion puuttuminen korkeamman verotuksen muodossa voisi myös saada aikaan SRAS -sopimuksen, samoin kuin raaka -aineiden, kuten eri tuotteiden valmistuksessa käytettävän öljyn, nousevat tai laskevat kustannukset. Taloustieteilijät tutkivat näiden taustalla olevien tekijöiden aiheuttamia käyrän muutoksia saadakseen hyödyllisiä oppeja tietyn talouden tulevaisuudesta.