Vastaus tähän kysymykseen vaihtelee sen mukaan, kenen kanssa puhut ja miten “uusi” määritellään. Jos romaania käsitellään huomattavan pitkänä proosakertomuksena, vanhin romaani on luultavasti Muranin tarina, jonka on kirjoittanut Murasaki Shikibu 11 -luvun Japanissa. Genji -tarina on varmasti tunnistettavissa romaanina nykyajan silmille; itse asiassa sitä luetaan edelleen laajalti, ja se on käännetty useille kielille. Tällä kirjalla oli valtava vaikutus japanilaiseen kirjallisuuteen, ja merkittävät japanilaiset kirjailijat mainitsevat sen edelleen tärkeänä inspiraation lähteenä.
Kuitenkin, kun eeppisiä runoja sisällytetään “romaanin” alaan ja jotkut tutkijat tekevät, asiat muuttuvat hieman monimutkaisemmiksi. Sekä Gilgameshin eepos että Odysseia ovat paljon vanhempia kuin Genji -tarina, ja niitä voitaisiin tavallaan pitää nykyajan romaanin edeltäjinä. Erityisesti Odysseialla on ollut valtava vaikutus länsimaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen; tämän eeppisen runon teemat nousevat yhä uudelleen esiin länsimaisessa taiteessa, musiikissa ja kirjoittamisessa. Jos et pidä Odysseiaa vanhimpana romaanina, koska se ei täytä romaanin tiukkaa määritelmää, se oli varmasti vaikuttava.
Kiista vanhimman romaanin identiteetistä saattaa tuntua pieneltä, mutta se voi olla kiehtova ja varsin paljastava. Ihmiset, jotka tukevat Robinson Crusoen (1719) kaltaisia julkaisuja ”ensimmäisenä romaanina”, päättävät jättää räikeästi huomiotta Genji-tarinan kaltaiset teokset sekä lukuisat espanjaksi, ranskaksi ja italiaksi kirjoitetut ns. vuosisadalla. Robinson Crusoe on myös tuskin vanhin englanninkielinen romaani, vaikka nykyaikaisilla lukijoilla saattaa olla vaikeuksia ymmärtää Geoffrey Chaucerin kaltaisten kirjoittajien käyttämää englantia.
Lännessä romaanin muoto näyttää syntyneen noin 15 -luvulla, vaikka useita poikkeavuuksia kirjoitettiin aiemmin. Kirjat, kuten Le Morte D’Artur, The Canterbury Tales ja The Adventures of Esplandian, julkaistiin kaikki 1400 -luvulla ja tasoitti tietä suuren määrän romaaneja julkaistaville painokoneille ja irtaimistotyypeille. Sana ”romaani” tuli englannin kielelle noin vuonna 1566, juuri Miguel de Cervantesin kirjoittaman La Galatean ja myöhemmin Don Quijoten. Sana on peräisin italialaisesta novellista. 16 -luvulla romaani oli vahvasti juurtunut kirjallinen laite, eikä se osoita merkkejä laantumisesta nykyään.
Yksi romaanin merkittävimmistä asioista on, että tämä muoto on uskomattoman kestävä yksinkertaisuudestaan huolimatta tai ehkä sen vuoksi. Historialliset todisteet näyttävät myös viittaavan siihen, että romaanin eri muodot kehittyivät itsenäisesti, mikä on osa ongelmaa päätettäessä todellisesta “vanhimmasta romaanista”. Ilmeisesti jotain tästä yksinkertaisesta mutta uskomattoman joustavasta kirjallisesta ilmaisumallista toimii vain kirjoittajille ympäri maailmaa.