Maakuvaus on asiakirja, joka kuvaa maan tarkan sijainnin ja lailliset rajat. Kuvaus sisältää yleensä kiinteistön mittaukset sekä sen maantieteellisen sijainnin. Useimpien maiden lait edellyttävät, että paikallisviranomaiset pitävät kirjaa maan ja kiinteistöjen omistamisesta asiakirjoina, joita kutsutaan asiakirjoiksi. Jotta kiinteistöasiakirja olisi oikeudellisesti pätevä, sen on sisällettävä maankuvaus.
Kun kiinteistö ostetaan tai myydään, ostaja yleensä palkkaa hallituksen hyväksymän arvioijan, joka tutkii kiinteistön ja arvioi sen arvon. Kiinteistön arvioijan on tarkastettava kaikki kiinteistön rakennukset ja arvioitava maan arvo, jolla kiinteistö sijaitsee. Ennen kiinteistön arvioinnin suorittamista arvioijan on tarkistettava kiinteistön tarkat rajat lukemalla asiakirjan maankuvaus.
Kiinteistön rahoittamiseksi omistajan on toimitettava lainanantajalle maan kuvaus. Kiinnitysasiakirja sisältää kiinteistön oikeudellisen kuvauksen, mukaan lukien maa. Allekirjoitettu kiinnitysasiakirja viedään paikalliseen oikeustaloon ja kirjataan julkisiin rekistereihin. Tuomioistuimen virkailija sovittaa kiinnityksen kiinteistörekisterin kiinteistörekisteriin ja varmistaa, että panttioikeus asetetaan oikeaan omaisuuteen.
Kiinteistönomistajat pystyttävät usein aidat erottaakseen maansa naapurikiinteistöistä. Joissakin tapauksissa kiinteistönomistajat asettavat virheellisesti aidat naapurimaalle eikä kahden kiinteistön välille. Näissä tapauksissa kiinteistöjen omistajien välillä syntyy usein oikeudellisia kiistoja, ja kiinteistökiistat ratkaistaan usein maanmittarin toimesta. Maanmittaajat ovat erikoistuneet kiinteistötutkimusten tuottamiseen, ja riidan aikana kyselyn avulla kiinteistönomistajat voivat tunnistaa tarkan rajan kahden tontin välillä.
Rakentajien ja rakennusyhtiöiden on toimitettava kopio kiinteistön maankuvauksesta aina, kun uusia rakennushankkeita koskevia suunnitteluhakemuksia jätetään. Useimmissa maissa paikalliset lait määrittelevät, kuinka erilaisia tontteja voidaan käyttää. Valtion työntekijöiden, jotka tarkistavat rakennusluvat, on varmistettava, että ehdotettu hanke ei ole paikallisten lakien vastainen siitä, miten kyseistä tonttia voidaan käyttää. Joidenkin alueiden säännöt rajoittavat paitsi tietyn tontin käyttöä, myös sitä, kuinka ympäröivän alueen maata voidaan kehittää. Tästä syystä maa -alueiden kuvaukset on tarkistettava huolellisesti, ennen kuin uusia rakennuslupahakemuksia voidaan myöntää.