Makula densa on kokoelma munuaissoluja, jotka auttavat hallitsemaan verenpainetta ja veren tilavuutta kehossa. Makulan densa -solut ovat erittäin erikoistuneita ja tiheästi pakattu munuaisen ensimmäisen suodatuspisteen distaaliseen tubulukseen, glomerulukseen. Nämä solut havaitsevat muutokset natriumkloridin pitoisuudessa veressä ja lähettävät signaaleja muille munuaissoluille toimimaan pitääkseen glomerulusten suodatusnopeuden (GFR) vakaana. Glomerulusten suodatusnopeus on nopeus, jolla munuaiset poistavat jätteet ja ylimääräisen nesteen suodattamalla verta.
Kun natriumkloridipitoisuudet ovat liian alhaiset, nämä solut havaitsevat tilan. Alhaiset natriumkloridipitoisuudet tai suola osoittavat, että verenpaine on laskenut ja munuaisten on absorboitava enemmän ioneja ja nestettä verenpaineen palauttamiseksi normaaliksi. Prosessia, jolla makulan densa -solut kommunikoivat muiden glomerulaarisolujen kanssa, ei ymmärretä täysin, mutta lähetetyillä signaaleilla on kaksi erillistä seurausta.
Ensinnäkin verenkierto arterioleissa, jotka tuovat verta kohti munuaisten Bowmanin kapselia, alkavat kohdata vähemmän vastustusta. Tämä tekee glomeruluksen paineesta korkeamman kuin valtimoiden paine, mikä edistää ionien ja veden lisääntynyttä imeytymistä. Toiseksi makula densa aloittaa reniinin vapautumisen munuaisten arterioleista. Reniini on entsyymi, jolla on tärkeä rooli verenpaineen ja veren tilavuuden säätelyssä osana reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää (RAAS). Reniini vapautuu solujen vapauttamien prostoglandiinien vaikutuksesta.
Makula densa on yksi kolmesta rakenteesta, jotka muodostavat juxtaglomerulaarisen laitteen, pienen osan munuaisten anatomiasta, joka ohjaa nefronia. Kaksi muuta solutyyppiä juxtaglomerulaarisessa laitteessa ovat juxtaglomerulaariset solut ja ekstraglomerulaariset mesangiaaliset solut. Yhdessä nämä kolme soluryhmää ohjaavat glomerulusten suodatusnopeutta ja verenkiertoa.
Makula densa on avainasemassa kehon yleisen homeostaasin ylläpitämisessä. Vaikka tämä solukokoelma on anatomisesti hyvin pieni, sillä on merkittävä tehtävä yhdessä kehon monimutkaisimmista elimistä. Herkkä tasapaino suodatuksen ja ionien ja nesteen imeytymisen välillä varmistaa, että kehon päivittäiset toiminnot voidaan suorittaa tehokkaasti. Solujen ulkopuolista nesteen määrää käsitellään kehossa vähintään 15 kertaa päivässä, joten tämän rakenteen merkitystä ei voida aliarvioida.