Madridin järjestelmä tunnetaan virallisesti nimellä Madridin järjestelmä tavaramerkkien kansainväliselle rekisteröinnille, ja se helpottaa tavaramerkkien rekisteröintiä useissa maissa – immateriaalioikeuden lainkäyttöalueina – tarjoamalla yhden yleisesti hyväksytyn toimintatavan. Madridin järjestelmä on kustannustehokas ja edistää globalisaatiota antamalla tavaramerkinhakijoiden rekisteröityä yhteen keskusorganisaatioon sen sijaan, että rekisteröityisi jokaiseen maahan. Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) valvoo Madridin järjestelmää kahden sopimuksen – Madridin pöytäkirjan ja Madridin sopimuksen – ehtojen mukaisesti. Kaikkien maailman maiden ei tarvitse noudattaa Madridin järjestelmää, ja osallistujamaat voivat olla yhden tai molempien sovellettavien immateriaalioikeussopimusten mukaisia. Suurin osa maailman johtavista talouksista, mukaan lukien Kiina, Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Japani, ovat kuitenkin osapuolina yhdessä tai molemmissa sopimuksissa.
Rekisteröidessään Madridin järjestelmään tavaramerkkien omistajat pyytävät WIPO: lta kansainvälistä rekisteröintiä perussovelluksen kautta. Tämän jälkeen tavaramerkin omistaja voi rekisteröidä tavaramerkin nimeämismenettelyn kautta valitsemilleen osallistujamaille. Lisäksi tavaramerkkiä voidaan milloin tahansa laajentaa kattamaan uusien lainkäyttöalueiden olemassa olevat jäsenmaat.
Kaksi sopimusta määrittävät Madridin järjestelmän ehdot ja soveltamisalan: Madridin pöytäkirja ja Madridin sopimus. Madridin pöytäkirjassa on enemmän jäseniä, jotka sitoutuvat noudattamaan sen ehtoja kuin Madridin sopimuksessa. Yksi tärkeimmistä syistä tähän on se, että Madridin pöytäkirja sallii vireillä olevien tavaramerkkien – tavaramerkkien, joita ei vielä tunneta alkuperämaassaan – rekisteröinnin samanaikaisesti WIPO: ssa. Jos maa, jossa tavaramerkki on vireillä, hyväksyy tavaramerkkihakemuksen, tavaramerkki rekisteröidään automaattisesti muihin maihin, kun taas Madridin sopimus sallii vain jo vahvistettujen tavaramerkkien kansainvälisen rekisteröinnin. Lisäksi Madridin pöytäkirja antaa kullekin maalle oikeuden päättää, hyväksytäänkö tavaramerkin omistajan suojapyyntö kyseisellä alueella vai ei.
Madridin järjestelmässä on kuitenkin joitain puutteita. Jos tavaramerkin loukkaukseen liittyviä ongelmia ilmenee tietyllä osallistujamaalla, tavaramerkin omistajan on ehkä käytettävä kyseisen maan oikeusjärjestelmää sen sijaan, että tekisit valituksen WIPO: n kautta. Myös perussovelluksen ehdot koskevat kaikkia maita, ja perussovellukseen tehdyt muutokset vaikuttavat tavaramerkin asemaan kaikilla lainkäyttöalueilla. Tämä vaatimus on hieman jäykkä ja estää tavaramerkkejä räätälöimästä tietyille maille.