Magneettinauhanauhuri käyttää sähkömagneetteja äänen, videon tai tietokoneen tietojen tallentamiseen erityiselle muovinauhalle. On olemassa monenlaisia magneettinauhureita, joiden suunnittelu ja tarkoitus vaihtelevat, mutta niillä kaikilla on yhteinen toimintaperiaate. Tallennusvahvistin käsittelee tallennettavat tiedot ennen kuin ne lähetetään yhdelle tai useammalle tallennuspäälle, jotka ovat erittäin tarkkoja sähkömagneetteja, jotka magnetoivat nauhoituksen kulkiessaan niiden yli. Tallennettua signaalia voidaan toistaa erilaisilla päillä ja toistovahvistimella, vaikka edulliset kotonauhurit käyttävät usein samaa päätä tallennukseen ja toistoon. Kaikissa muodoissaan olevat magneettinauhurit oli 21. vuosisadan alussa kokonaan korvattu digitaalisilla tallennuslaitteilla ja -välineillä.
Magneettinauhurin keskeinen osa on itse nauha. Mitoiltaan vakaiden muovien keksiminen mahdollisti nauhoittamisen. Nauha on yksinkertaisesti muovinauha, jonka toisella puolella on magneettinen rautaoksidi- tai kromioksidipinnoite. Nauhan leveys vaihtelee suoritettavan tallennuksen tyypin mukaan.
Ääninauhureita on esiintynyt monissa muodoissa vuosien varrella pienistä, edullisista kelakelayksiköistä suuriin moniraitaisiin tallentimiin, joita käytetään musiikkistudioissa. Kelalta kelalle ja kasettinauhureista tuli tavallisia kodin äänilaitteita, ja ne pysyivät sellaisina, kunnes edulliset digitaaliset tallentimet korvasivat ne. Varhaiset kotitietokoneet käyttivät tavallisia kasettinauhureita tietokoneohjelmien tallentamiseen, ja varhaiset puhelinvastaajat nauhoittivat puhelinviestit mikrokaseteille.
Videonauhureita on myös tuotettu monessa muodossa niiden keksimisen jälkeen. Ensimmäiset videonauhurit olivat suuria, raskaita laitteita, jotka tallensivat mustavalkoisen kuvan 2 tuumaa (5.08 tuumaa) leveälle nauhalle. Niitä käytettiin varhaisissa televisiostudioissa. Värilliset videonauhurit seurasivat, jopa ennen kuin useimmilla kuluttajilla oli varaa väritelevisioon.
Elektroniikkatekniikan kehittyessä ja videotallennuksen tieteen kypsyessä kotivideotallennusjärjestelmiä tuli saataville. Videonauhojen Video Home System (VHS) – ja Betamax -formaatit olivat vuosien ajan vakiona kotitallenteissa ja kaupallisessa elokuvien jakelussa. 20-luvun lopulla kädessä pidettävistä magneettisista videonauhureista tuli erittäin edullisia, ja ne korvasivat aiemmin käytetyt 8 millimetrin filmikamerat.
Toista magneettinauhurin muotoa käytettiin teollisissa ja sotilaallisissa tietokonejärjestelmissä. Nämä tallentimet käyttivät magneettinauhaa tietokoneohjelmien ja tietojen tallentamiseen. Tämän tyyppisen magneettinauhurin käyttämä nauha oli 1-2 cm leveä.