Makean veden kosteikko on maa -alue, joka on peitetty tai kyllästetty vedellä pitkiä aikoja. Makean veden tarjonta voi tulla läheisestä vesistöstä, kuten purosta tai joesta. Joissakin tapauksissa maan massa voi istua maanalaisessa vesilähteessä, jota kutsutaan vesijohdoksi. Jotkut yleisimmistä makean veden kosteikoista ovat suot, suot ja suot.
Suo on eräänlainen rannikkoalueiden makean veden kosteikko, joka saattaa olla ajoittain peitetty alle 6 metrin vedellä. Useimmat suot ovat ruohon, pensaiden ja kukkien peitossa, eivätkä ne yleensä ole puiden kasvua edistäviä alueita. Suot houkuttelevat monenlaisia lintuja, mukaan lukien haikaroita, jalohaikaraa ja hanhia. Muita soilla ja niiden ympäristössä eläviä eläimiä ovat saukot, myskit ja minkit. Suoilla asuu myös monia sammakkoja, käärmeitä ja kilpikonnia.
Suot ovat monin tavoin samanlaisia kuin suot, mutta toisin kuin suot, ne edistävät liiallista puiden kasvua. Lisäksi toisin kuin suot, suuri osa suoalueesta voi olla melko kuivaa ympäri vuoden. Suot ovat isäntänä monille eksoottisille eläintyypeille, mukaan lukien alligaattorit, kaimaanit ja nutriat. Näillä kosteikoilla asuu myös monenlaisia käärmeitä ja kilpikonnia, mukaan lukien puuvillasukat, vesimokasiinit ja käärmekaulaiset kilpikonnat. Karhut, peuroja ja pesukarhuja asuu usein tiheillä metsäalueilla, jotka yleensä ympäröivät suot.
Suo on makean veden kosteikko, joka on kyllästynyt, mutta ei kokonaan veden peittämä. Useimmissa tapauksissa suot ovat maaperän koostumuksia, jotka ovat huonoja eivätkä edistä kasvien kasvua. Useimmat suot ovat ruohon peitossa, mutta harvoin niissä on pensaita, puita tai kukkia. Yleensä suo biomi ei ole houkutteleva useimmille eläimille; tällaisessa ympäristössä hyönteisten elämä voi kuitenkin menestyä. Perhosia ja sudenkorentoja löytyy usein soista, samoin kuin useita erilaisia hyttysiä.
Makean veden kosteikkoja voi esiintyä melkein missä tahansa ilmastossa, paitsi aavikoilla. Niitä löytyy trooppisista alueista selvästi päiväntasaajan alapuolella sekä jääkylmistä napaympäristöistä. Yksi makean veden kosteikkojen säilyttämisen tärkeimmistä tekijöistä on, että ilmastosta riippumatta sen ei pitäisi muuttua voimakkaasti. Äärimmäiset muutokset sademäärissä tai lämpötilassa voivat vaikuttaa tuhoisasti kosteikkojen biomiin. Ilman suotuisaa säätä alueet voivat kuivua ja menettää suuren osan biomissa elävistä eläimistä ja kasveista.