Marevan määräys on tuomioistuimen määräys, jota voidaan käyttää Kansainyhteisön valtioissa jäädyttääkseen vastaajan omaisuuden siviilioikeudenkäynnissä, jos uskotaan, että vastaaja voi yrittää sekoittaa tai piilottaa ne. Tämän tarkoituksena on valvoa omaisuutta, kunnes asia on päätetty estää tilanteet, joissa vastaajat siirtävät omaisuutta välttääkseen vahingon maksamisen. Koska ne aiheuttavat vastoinkäymisille vaikeuksia, Marevan määräykset annetaan vain tapauksissa, joissa tällainen tuomioistuimen määräys on selvästi tarpeellinen.
Vuoden 1975 asia Mareva Compania Naviera SA vastaan International Bulk Carriers SA on Marevan määräyksen perusta. Marevan kieltomääräys, joka tunnetaan myös nimellä jäädyttämis- tai jäädyttämismääräys, voidaan myöntää ex parte. Tämä tarkoittaa, että vain yhden osapuolen on esitettävä pyyntö ja tuomari voi antaa oikeuden määräyksen ilmoittamatta siitä toiselle osapuolelle. Jos kyseessä on Marevan kielto, toisen osapuolen ilmoittaminen saattaa antaa riittävän varoituksen omaisuuden siirtämisestä ennen kiellon läpikäymistä.
Tämäntyyppinen tuomioistuimen määräys voidaan antaa ennen oikeudenkäyntiä tai oikeudenkäynnin aikana, jos kantaja saa varoituksen olosuhteista, jotka ansaitsevat vastaajan omaisuuden jäädyttämisen. Saadakseen Marevan kiellon kantajan on osoitettava, että on kohtuullinen mahdollisuus, että vastaaja todennäköisesti siirtää omaisuutta ulottumattomiin. Vaatimuksen tueksi esitetyt todisteet tuodaan oikeuteen ja tuomari tarkastaa ne. Jos tuomari suostuu, voidaan antaa Marevan määräys.
Määräys on voimassa, kunnes asia on ratkaistu. Jos asia ratkaistaan vastaajan hyväksi, jäädytys kumotaan. Jos kantaja voittaa kanteen, tuomioistuin määrää vahingonkorvauksen. Täytäntöönpanokelpoisella tuomioistuimen määräyksellä kantaja voi periä vahingot ja jäljellä oleva omaisuus luovutetaan vastaajalle.
Vuonna 1976 samanlainen oikeusjuttu koski todisteiden takavarikointia varoittamatta Kansainyhteisön valtioissa. Kuten Marevan määräyksen yhteydessä, Anton Piller -määräys voidaan antaa tapauksissa, joissa uskotaan, että varoitus antaisi riittävästi aikaa todisteiden tuhoamiseen. Koska todisteiden säilyttäminen on kriittistä tapausten tutkimisessa ja syytteeseenpanossa, lainvalvontaviranomaiset haluavat välttää tilanteita, joissa todisteet vahingoittuvat tai tuhoutuvat ennen kuin ne voidaan kerätä. Anton Pillerin määräyksellä lainvalvonta voi etsiä ja takavarikoida ilman varoitusta saadakseen ihmiset yllätyksenä.