Neitsyt Marian taivaaseenastuminen tai Neitsyt Marian taivaaseenmeno on sekä tärkeä juhlapäivä että opetus roomalaiskatolisessa ja monissa itäkatolisissa tai ortodoksisissa kirkoissa. Sitä voidaan myös juhlia jossain määrin ja joillakin eroilla anglikaanisissa ja joissakin muissa protestanttisissa kirkoissa. Siinä muistetaan käsitystä siitä, että Maria, Jeesuksen Kristuksen äiti, otettiin ruumiillisesti taivaaseen, mutta ei kärsinyt kuoleman jälkeistä ruumiin turmelusta, joka on osa alkuperäisen synnin rangaistusta. Kirkkokuntien välillä on väitteitä siitä, tapahtuiko tämä olettamus ennen Marian kuolemaa vai sen jälkeen
Raamatussa ei ole niin paljon viittauksia Neitsyt Marian kuolemaan tai taivaaseenastumiseen, vaikka ajatuksesta on keskusteltu vuosisatojen ajan. Se on myös ollut perusopetus monille tätä aikaa juhleville kirkkokunnille, ja teologit ovat olleet huolestuneita 400 -luvulta lähtien. Suuri osa väitteistä siitä, oliko tämä todellinen opetus, keskittyi siihen, kuoliko Maria ennen kuin hänet otettiin, mutta noin 7. vuosisadalla Neitsyt Marian taivaaseenastumisen juhla oli yleinen useissa kirkoissa.
Vaikka tämä juhla hyväksyttiin useiden vuosien aikana, roomalaiskatolisuudessa tapahtui mielenkiintoinen käänne 20 -luvun puolivälissä. Paavi Pius XII julisti, että opetus oli täysin oikea ja erehtymätön. Tämä tarkoitti, että ainakin roomalaiskatolisessa uskossa Marian taivaaseenastuminen ei ole vain opetus vaan osa hengellistä uskoa. Täysin uskominen siihen, että Maria otettiin taivaaseen, on yhtä tärkeä kuin yhtä tärkeä kuin usko Kristuksen ylösnousemukseen. Pius XII ei vastannut kysymykseen siitä, kuoliko Maria ensin, ja tästä asiasta keskustellaan edelleen.
Paavin julistus teki Neitsyt Marian taivaaseenastumisesta yhden tärkeimmistä päivistä katolisessa kalenterissa, ja se on nimetty pyhäksi velvollisuuspäiväksi, mikä tarkoittaa, että ihmisten on käytävä kirkossa useimmissa olosuhteissa. Tapahtuman juhla itäisissä ortodoksisissa kirkoissa, kun sitä vietetään, voi olla vielä enemmän mukana. Theotokosin (Jumalan äiti) nukkuminen (kuolema tai nukahtaminen) voi edeltää kahden viikon paastoa tai pidättäytymistä useimmista liha- ja maitotuotteista. Tämän jälkeen on juhlapäivä 15. elokuuta, ja kuten roomalaiskatolilaisuudessa, myös Marian taivaaseen ottaminen otetaan innostuneena vastaan surun sijaan, koska hän ja hänen poikansa ovat lupaus kaikille ihmisille, että elämä ei pääty kuolemaan. Yksi tärkeä ero on kuitenkin se, että ortodoksisilla kirkoilla on taipumus uskoa, että Maria kuoli ja nousi kolmantena päivänä täysin taivaaseen.
Perinne juhlia 15. elokuuta suuressa osassa Eurooppaa on ennen kristinuskoa. Tämä päivämäärä oli sadonkorjuujuhla, joka kunnioitti roomalaisia jumalia, erityisesti Dianaa, joka valvoi satoa joissakin tulkinnoissa. Vanhan loman korvaaminen uudella, jolla on siihen vähäinen suhde, ei todellakaan ole uusi sopimus. Muutkin juhlapäivät, kuten pääsiäinen ja joulu, ovat pakanallisia.
Monet maat tekevät tästä päivästä enemmän kuin vain kutsuvat sitä pyhäksi päiväksi. Valtioiden päämiehet voivat silti kutsua sitä lomapäiväksi, ja tämä perinne löytyy useista Euroopan maista, Etelä -Amerikan maista ja muutamasta Afrikan maasta. Joissakin maissa tai kaupungeissa järjestetään monimutkaisia festivaaleja.
Monet ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä, ihmettelevät, miksi tämä opetus kaikissa inkarnaatioissaan on niin tärkeä. Kuten aiemmin mainittiin, se on lupaus Jeesuksen opetusten täyttymisestä. Usko Neitsyt Marian taivaaseenastumiseen liittyy uskomukseen kuolemanjälkeiseen elämään, että Jeesus todella ”meni ja valmisti sinulle paikan” (Joh. 14: 3). Lisäksi monet kokevat emotionaalisen yhteyden tähän päivään, koska se edustaa Kristuksen ja hänen äitinsä välistä jälleennäkemistä.