Markkinoiden väärinkäyttödirektiivi (MAD) on lainsäädäntö, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi vuonna 2003 Euroopan unionin markkinoiden manipulointia koskevien huolenaiheiden poistamiseksi. Direktiivillä luotiin suuntaviivat yhteiselle kehykselle, jota sovelletaan kaikissa jäsenmaissa markkinoiden manipuloinnin selkeän määrittelyn sekä täytäntöönpano- ja rangaistusmekanismin luomiseksi. Yksittäisten jäsenmaiden odotettiin käyttävän markkinoiden väärinkäyttödirektiiviä suunnitelmana uudistaa omia rahoitusjärjestelmiään yhteisen lainsäädännön luomiseksi kaikkialla EU: ssa.
Markkinoiden väärinkäyttödirektiivin mukaan kaksi erityistä huolenaihetta käsitellään. Ensimmäinen koskee sisäpiirikauppoja, sellaisten tietojen käyttöä, joita yleisö ei yleisesti tiedä, voittoa arvopaperikaupoista. Lisäksi direktiivissä käsitellään markkinoiden manipulointia, jossa elinkeinonharjoittajat pyrkivät luomaan tarkoituksellisia muutoksia markkinoilla tavoitteenaan hyötyä niistä. Erilaisia tekniikoita voidaan käyttää häiritsemään vapaiden markkinoiden toimintaa. Molemmat toimet heikensivät kuluttajien luottamusta, ja niitä harjoitettiin useissa EU -maissa, koska niitä ei kielletty erityisellä lailla eikä mitään Euroopan tasolla niiden torjumiseksi.
Markkinoiden väärinkäyttödirektiivi, joka tunnetaan virallisesti nimellä 2003/6/EY sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista, määritteli markkinoiden väärinkäytökset ja määräsi EU: n jäsenvaltiot käsittelemään niitä. Yksi lainsäädännön keskeisistä näkökohdista oli toimeksianto, jonka mukaan kukin jäsenmaa luo yhden viraston markkinoiden väärinkäytön estämistä koskevan politiikan laatimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, ja että nämä virastot työskentelevät yhdessä muiden EU-maiden virastojen kanssa rajatylittävien tapausten hoitamiseksi. Virastojen välinen koordinointi voi olla hyödyllistä myös terrorismin vastaisessa työssä.
Jotkut Euroopan unionin jäsenmaat pystyivät panemaan markkinoiden väärinkäyttödirektiivin nopeasti täytäntöön, joskus pienin muutoksin rahoitusjärjestelmiinsä. Toiset tarvitsivat enemmän aikaa virastojen perustamiseen ja yhdistämiseen, lainsäädännön mukauttamiseen ja muihin toimiin rahoitusjärjestelmiensä saattamiseksi yhdenmukaisiksi. Kuluttajien luottamus parani yhdenmukaisen ja standardoidun lainsäädännön luomisen, kauppiaiden viihtyvyyden ja taloudellisen toiminnan lisäämisen myötä Euroopan unionissa.
Kuten muidenkin direktiivien, jäsenmaiden oli toimitettava todisteet täytäntöönpanosta toimintasuunnitelmien muodossa ja asiakirjat siitä, että nämä suunnitelmat on pantu täytäntöön kansallisella tasolla. Direktiivien toteuttaminen edellyttää lainsäätäjien, alan asiantuntijoiden ja valtion virkamiesten yhteistyötä, jotka kaikki työskentelevät yhdessä kehittääkseen direktiivin mukaiset puitteet ja pannakseen ne täytäntöön.