Median keskittyminen on ilmiö, jossa yhä useammat yksilöt ja organisaatiot omistavat tiedotusvälineitä ja keskittävät tehokkaasti useiden organisaatioiden omistajuuden hyvin harvaan yksikköön. Tämä on aihe, joka kiinnostaa valtion virastoja, toimittajia ja tutkijoita, jotka tutkivat, miten ja mistä ihmiset saavat tietoa käynnissä olevista tapahtumista. Jotkut kriitikot uskovat, että median keskittyminen uhkaa vapaan tiedonvaihdon ja tukee sääntelyn käyttöä tiedotusvälineiden riippumattomuuden lisäämiseksi. Toisten mielestä hallituksen puuttuminen ei ole tarpeen.
Median keskittymisen kehitys ulottuu usein alustoille. Sanomalehden omistaja saattaa aloittaa ostamalla muita alueellisia sanomalehtiä, jotka näyttävät täydentävän alkuperäistä omaisuutta. Tämä osapuoli voi myös hajautua radioasemiin ja televisioverkostoihin sekä lehtiin ja kustantamoihin. Lopulta yksittäinen yhteisö voi saada määräysvallan tai äänioikeuden osuuden huomattavassa joukossa medialähteitä.
Tässä tilanteessa yksittäiset toimipisteet toimivat tyypillisesti itsenäisesti, mutta ne ovat vastuussa samalle emoorganisaatiolle. Pääkonttori voi sanella toimituksellisia standardeja ja ohjeita ja määrittää, millaista kattavuutta kuluttajat voivat käyttää. Alueella, jossa tiedotusvälineiden keskittyminen sallii tehokkaan monopolin uutispalvelujen tarjoajille, yhdellä henkilöllä tai yrityksellä voi olla merkittävä vaikutus asukkaiden vapaasti saataviin tietoihin.
Tätä voivat pahentaa suurten yritysten tai uutiskirjeperheiden väliset sulautumat. Yleisö ei usein ole tietoinen median keskittymisen laajuudesta, koska yritykset toimivat edelleen oman tuotemerkkinsä alla ja oman henkilöstönsä kanssa. Vaikka pääorganisaation julkistamista omistajuudesta vaaditaan yleensä laissa, kuluttajat eivät välttämättä näe niitä tai eivät ymmärrä, mitä ne tarkoittavat. Joissakin tapauksissa kumppaniyritykset syndikoivat sisältöä, ja kuluttajat voivat kohdata samat tarinat toistuvasti eri logojen alla.
Huolta tiedotusvälineiden keskittymisestä ympäröi mahdollisuuksia valvoa tiedonsaantia ja sitä, miten tiedotusvälineet voivat vaikuttaa esimerkiksi vaaleihin. Kansakunnissa, joissa on erittäin tasapainoinen riippumaton media, yksittäisen mediayhteisön voi olla vaikeampaa vaikuttaa merkittävästi vaaleihin. Jos toisaalta useimmat kansalaiset saavat uutisia samalta yhtiöltä sarjan näennäisesti erilaisten julkaisujen ja lähetystoiminnan harjoittajien välityksellä, heistä saattaa jäädä vaikutelma, että he saavat tasapainoista tietoa, vaikka itse asiassa kaikki heidän kohtaamansa uutiskanavat etenevät samalla tavalla toimituksellinen käytäntö.