Populaaritieteellisen kirjailijan Richard Dawkinsin vuonna 1996 kehittämä ”meemi” on mikä tahansa ajatus, joka leviää sosiaalisten ryhmien kesken. Se keksittiin “geenin” muunnoksena. Kun luonnon geenit kamppailevat kilpailevien kilpailevien geenijoukkojen kanssa, meemit kilpailevat muiden meemien kanssa huomiomme vuoksi. Kulttuurikehityksen ”meeminäkymä” näkee ihmisten ideoiden kokonaisuuden itsensä leviävien, mutaatioiden, kehittyvien kokonaisuuksien ekologiana. Meemien kasvavaa prototiedettä kutsutaan “memetiikoiksi”.
Meemit eivät voisi kehittyä ilman muutoksia, kun ne kulkevat mielessä mieleen. Biologisen evoluution vastaisesti näitä muutoksia kutsutaan “mutaatioiksi”, vaikka geneettisen ja memeettisen mutaation taustalla oleva dynamiikka ovat radikaalisti erilaisia. Vaikka geenien ja meemien toiminta voi olla hyvin erilaista, niillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä.
Yksi asia, jota geeneillä ja meemeillä on yhteistä, on erilainen itsensä replikointi. Tietyt geenit ja meemit lisääntyvät tehokkaammin kuin toiset, mikä tarkoittaa, että niistä tulee enemmän kuin kilpailevia variantteja. Näistä muunnelmista tulee konteksti, jossa mutanttivarianttien seuraava kierros kilpailee.
Vaikka geenit tai meemit eivät ole itsenäisesti tietoisia itsestään, ne “itsekkäästi” luovat käyttäytymistä tai rakenteita, jotka on optimoitu omaa jatkuvaa selviämistä ja vaurautta varten, ei välttämättä isännän. Memetiikassa kultteja käytetään usein esimerkkinä tästä. On selvää, että meemit ja geenit voivat osaltaan edistää isännän jatkuvaa selviytymistä ja vaurautta, mutta vain siltä osin kuin se auttaa niiden omaa lisääntymistä. Geenit ja meemit toimivat myös lois- ja symbioosijärjestelyissä. Samalla tavalla kuin geenikompleksit eli eliöt hyödyntävät toisiaan tai auttavat toisiaan oman erityisrajansa perusteella, meemikompleksit-maailmankatsomukset-kehittävät samanlaisia strategioita niiden kykyyn levitä.
Fyysisesti meemit määritellään useimmiten neurologisina kuvioina ihmisen aivoissa, vaikka taidetta, kulttuuria, tiedettä ja muita keinotekoisia rakenteita pidetään usein meemien kantajina tai meemien esityksinä ulkomaailmassa. Vaikka memetiikkaa arvostellaan joskus sosiologian tai ryhmäpsykologian uudelleensyntymäksi, alalla on omat lehdet, tutkijat ja tekniikat, jotka erottavat sen historiallisista tieteenaloista. Termistä “meemi” on tullut tarttuva meemi, joka esiintyy monissa suosituissa aikakauslehdissä ja kirjoissa markkinoinnista, liiketoiminnasta ja psykologiasta.