Merikilpikonnien suojelu on merikilpikonnien hoito ja niiden luonnollisten elinympäristöjen suojelu. Valtameristä löydetyistä seitsemästä merikilpikonnalajista kuusi niistä on luokiteltu uhanalaisiksi tai uhanalaisiksi, mikä tarkoittaa, että populaatiot vähenevät sukupuuttoon asti. Merikilpikonnien suojelun tarkoituksena on estää merikilpikonnien kuolemaa ja suojella siten myös ekosysteemejään. Esimerkiksi merikilpikonnat laiduntavat merenpohjia ja tekevät niistä tuottavampia korallien kasvun kannalta. Suojeluryhmien tavoitteena on antaa lainsäädäntö, joka estää merikilpikonnien salametsästyksen tai metsästyksen, ja luoda suojeltuja alueita.
Merikilpikonnien suojelun päätavoite on estää seitsemän eri merikilpikonnalajin sukupuuttoa. Tämä tapahtuu monilla eri menetelmillä, mukaan lukien lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Merikilpikonnien suojelijat ovat auttaneet sisällyttämään merikilpikonnat kansallisiin lakeihin, kuten Yhdysvaltain uhanalaisten lakiin, joka kieltää merikilpikonnien ja niiden munien tappamisen, häirinnän tai vahingoittamisen. Kansainväliset sopimukset, kuten uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus, auttavat myös estämään uhanalaisten lajien maailmanlaajuisen myynnin ja ostamisen.
Muita merikilpikonnien suojelun tavoitteita voivat auttaa suojeluryhmien jäsenet. Yksi erityisen tärkeä tehtävä on kouluttaa yleisöä merikilpikonnien uhista ja siitä, millaisia vaikutuksia niiden sukupuutolla olisi meihin ihmisinä. Luonnonsuojelijat taistelevat myös estääkseen ihmisiä vahingoittamasta kilpikonnia perustamalla turvakoteja. Ryhmät keskittyvät myös tutkimukseen merikilpikonnista ja niiden populaatioista, jotta voidaan tunnistaa, missä ongelmat ovat suurimmat.
Tärkeimmät tekijät, jotka merikilpikonnien suojeluryhmät tunnistavat aiheuttavan ongelmia merikilpikonnille, ovat kalastus, metsästys, rannikkoalueiden kehitys, ilmastonmuutos ja saastuminen. Jotkut kalastusmenetelmät, kuten troolaus, pyytävät merikilpikonnat muiden kalojen pyytämiseen tarkoitettuihin verkkoihin. Ihmiset metsästävät myös merikilpikonnia kuoriensa vuoksi ja syömään niitä. Rannikkojen kehitys voi vaikuttaa merikilpikonnien luonnolliseen elinympäristöön – elinympäristön vahingoittaminen vahingoittaa myös lajia. Vedessä olevat kemikaalit vaikuttavat merikilpikonnien immuunijärjestelmään ja tekevät niistä alttiimpia sairauksille.
Monet merikilpikonnien suojelusta kiinnostuneet keskittyvät opettamaan yleisölle tapoja, joilla merikilpikonnat auttavat ekosysteemiä. Yksi valtameriin vaikuttava asia on meduusojen populaation lisääntyminen, mikä vaikuttaa kalastukseen ja virkistystoimintaan koko valtamerellä. Merikilpikonnat syövät meduusoja, mikä auttaa hillitsemään niiden määrää. Lisäksi merikilpikonnat laiduntavat merenpohjaa ja tekevät maasta tuottavamman. Tämä tarkoittaa enemmän koralleja, jotka ovat tärkeä osa meren ekosysteemiä.