Metodistinen teologia on pitkälti brittiläisen John Wesleyn raamatullisia opetuksia 1700 -luvun puolivälissä. Metodismi alkoi innokkaana uskonnollisesti intohimoisten nuorten miesten klubina, joka opiskeli teologiaa Oxfordin yliopistossa Englannissa John Wesleyn johdolla. Kun hän oli kokenut Jumalan syntien anteeksiannon ja Hänen pelastavan armonsa, Wesley vahvisti oppien standardit, jotka myöhemmin muodostivat metodistisen kirkon selkärangan: armo, parannus, usko, hyvät teot ihmiskuntaa kohtaan ja tehtävät evankeliumin levittämiseksi.
Metodistisen teologian koulutuksen kannalta olennaista on usko kolmiyhteiseen Jumalaan – Jumalaan, Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen. Pyhänä ja armollisena olennona Jumala lähetti Poikansa sovitukseksi ihmiskunnan synneistä. Jumala antaa armollisesti syntiselle ihmiskunnalle halun ja kyvyn ottaa vastaan tämä sovitus ja kokea Hänen rauhansa ja läsnäolonsa heidän elämässään. John Wesley määritteli sovituksen, armon ja Jumalan läsnäolon Jumalan kolminaiseksi armoksi – ennaltaehkäiseväksi armoksi, vanhurskauttavaksi armoksi ja pyhittäväksi armoksi. Jumalan armon ja hänen ansaitsemattomien lahjojensa kautta ihmiset ymmärtävät, saavat ja kasvavat yhdessä Jumalan ja muiden kanssa.
Parannus on teko tai kääntyminen, kääntyminen pois yhdestä asiasta toiseen. Metodistisessa teologiassa katumus on sitä, mitä tapahtuu, kun henkilö muuttuu itsekkäästä elämästä ja moraalista riittämättömyydestä elämään, joka on omistettu Jumalalle ja palvelee ihmiskuntaa niin kuin Jumala sitä vaatisi. Parannus yhdessä armon kanssa on avain metodistien kutsumaan ”uuteen elämään Kristuksessa”. Tämä oppi heijastaa Uuden testamentin ihmisten ja John Wesleyn todistuksia. Sen sijaan, että pyrkisi ansaitsemaan Jumalan suosion hyvillä teoilla tai uskonnollisella antaumuksella, todellinen parannus hyväksyy Jumalan armon ja tekee hyviä tekoja, jotka lähtevät uudesta sydämestä.
Metodistisessa teologiassa uskon käsite ulottuu paljon pidemmälle kuin henkinen nousu tai tietynlainen ajattelutapa. Uuden testamentin monien opetusten perusteella usko Jumalaan herättää tekoja. Uskonnollinen antaumus ja henkilökohtainen pyhyys eivät ansaitse Jumalan armoa, vaan omistautuminen ja pyhyys kukoistavat Jumalan armon sisäisestä lähteestä ihmisten elämässä. Metodismi opettaa, että Jumalan armon koskettama henkilö palvelee luonnollisesti yhteiskuntaa. John Wesley ja varhaiset metodistit palvelivat innokkaasti yhteisöjään jakamalla köyhille, saarnaamalla kadonneille, rakentamalla orpokodeja ja ylläpitämällä henkilökohtaista pyhyyttä, joka vetosi voimakkaasti muihin.
Jopa vuonna 2011 metodistinen teologia ei ole muuttanut juurikaan perusoppejaan kirkon perustamisen jälkeen. Metodistinen kirkko noudattaa vahvasti muinaista apostolien uskontunnustusta ja viittaa Wesleyn moniin saarniin ja muistiinpanoihin. Vuonna 1968 metodistikirkko fuusioitui yhdistyneeseen veljeskunnan kirkkoon ja siitä tuli yhdistynyt metodistikirkko. Vaikka erilaiset teologiat eri kirkoissa ovat muuttuneet radikaalisti vuosisatojen aikana, suuri osa metodistisesta teologiasta säilyy ennallaan. Kirkolla on perinteiset uskomukset, joiden mukaan abortti, homoseksuaalisuus, pornografia, uhkapelit ja alkoholin käyttö ovat ristiriidassa pyhien kirjoitusten ja metodistisen teologian periaatteiden kanssa.