Mikrososiologia on sosiologian osa-alue, joka käsittelee ensisijaisesti sitä, miten yksilöt aloittavat ja reagoivat erilaisiin yhteiskunnallisiin ympäristöihin, olosuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Sosiologia on opintoalueena analyysi koko yhteiskunnan sosiaalisista vuorovaikutuksista ja prosesseista sekä kunkin yhteiskunnan yksittäisen jäsenen sosiaalisista vuorovaikutuksista ja prosesseista. Makrososiologia on termi, jota käytetään kuvaamaan koko yhteiskunnan sosiaalisia prosesseja kokonaisuutena. Vaihtoehtoisesti mikro-sosiologia on termi, jota käytetään kuvaamaan sosiaalisia prosesseja, kun ne liittyvät yksittäiseen yhteisön jäseneen. Termin mikrososiologia käyttö kontekstuaalisesti voi määrätä hieman erilaisen tai kohdennetumman määritelmän.
Lyhyesti sanottuna, mikrososiologia on pienimuotoinen tutkimus ihmisen käyttäytymisestä ja tiettyjen käyttäytymisvalintojen syistä. Tämän osa -alueen ensisijaisena painopisteenä on se, kuinka erilaiset biologiset ja psykologiset tekijät vaikuttavat yksilön vuorovaikutukseen. Asiantuntijat, jotka tutkivat mikrososiologiaa ja mikrososiologisia teorioita, yrittävät ennustaa tai selittää tiettyjä käyttäytymismalleja tulkinta-analyysin perusteella. Toisin kuin makrososiologia, joka perustuu teorioihin koko yhteiskuntaa koskeviin tilastotietoihin, mikrososiologia perustuu siihen, miten yksilö ymmärtää maailmansa.
Perspektiivi ja laajuus ovat ensisijaiset erot makro- ja mikrososiologian välillä sosiologisen tutkimuksen alueilla. Sosiologit väittivät usein tietyn teorian puolesta tai vastaan sen perusteella, pitävätkö tällaiset teoriat tilastollisesti paikkansa, kun niitä tarkastellaan sekä makro- että mikrososiologisista näkökulmista. Esimerkiksi yksi sosiologi voisi hypoteettisesti olettaa, että taloudellisiin kamppailuihin upotetut avioliitot kokevat eniten riitaa. Tällainen teoria, vaikka se mahdollisesti pitää paikkansa joillakin yksilö- tai mikrososiologisilla tasoilla, ei välttämättä osoittautu todeksi maitososiologisesta näkökulmasta. Avioliiton yhteiskunnallisen instituution näkökulmasta tarkempi teoria saattaa viitata siihen, että muut tekijät aiheuttavat eniten riitaa.
Sekä opiskelu- että käytäntöalueena mikrososiologia sisältää useita menetelmiä ja tekniikoita. Yksi tunnetuimmista menetelmistä on etnometodologia. Etnometodologisten periaatteiden mukaan yksilö valitsee tietyn käyttäytymisen tiettyjen olettamusten perusteella, jotka on opittu yksilön elämän aikana. Useimmat näistä oletuksista ovat näkymättömiä, ja ne kehittyvät tietyn yhteiskunnan yhteisestä tiedosta.
Esimerkki tällaisista oletuksista ilmestyi 1960 -luvun esseessä, joka koski oppilaita ja opettajien tai neuvonantajien vastauksia. Kun auktoriteetit antoivat oppilaille ilmeisesti vääriä vastauksia sen sijaan, että uskoisivat vastauksen olevan vastuutonta, opiskelijat muuttivat logiikkaansa hyväksyäkseen vastauksen uskottavaksi. Tällaiset älylliset valinnat, jotka usein tehdään ilman tietoista tietoisuutta, osoittavat oppitun oletuksen, että koulutusalan ammattilaiset ovat älykkäitä ja antavat vain totuudenmukaista tietoa. Etnometodologian ja vastaavien mikrososiologisten menetelmien mukaan opitut oletukset muodostuvat tyypillisesti lapsuudessa ja muodostavat perustan tulevalle käyttäytymiselle.