Monofonian määritelmä laulaa tai soittaa musiikin nuotteja, joissa ei ole harmonista komponenttia. Sen sijaan ne ovat yksi melodia- tai kappaleosa. Jotkut asiantuntijat ehdottavat, että monofoniaa voidaan myös laulaa melodioina eri oktaavissa, useilla äänillä, kunhan nuotit pysyvät täsmälleen samoina. Näin on joidenkin gregoriaanisten laulujen kohdalla.
Toinen monofonian määritelmä on, että se on osa musiikkiteosta, jossa yksittäinen nuotti voidaan pitää yksin. Tätä voidaan joko soittaa tai laulaa, ja useat eri soittimet voivat pitää saman nuotin. Tässä määritelmässä nuotin, olipa sen soittanut yksi tai useampi muusikko, on oltava ainoa ääni tällä hetkellä musiikkikappaleessa. Pitkäaikainen nuotti oopperassa ilman harmonista säestystä on monofonia.
Gregoriaanisten laulujen lisäksi monissa laulamismuodoissa esiintyy monofoniaa. Bysantin laulu ja Ambrosian laulu ovat monofonisia. Selkeä tai tasainen laulu, jossa äänet laulavat yhteen, kehitettiin varhain Italiassa, Irlannissa, Ranskassa ja Espanjassa. Keskiajan trubaduurilaulut olivat myös esimerkkejä monofoniasta. Kun keskiaika päättyi ja kun otettiin käyttöön monia muita maallisen musiikin muotoja, kiinnostus harmonian tarjoamiseen korostui ja monet monofonian muodot kuolivat.
Länsimaisessa musiikissa ei ole ainoita esimerkkejä monofoniasta. Intialainen musiikki nimeltä ragas ovat lauluja, joita voidaan käyttää Kundalini -joogan aikana chin tai kehon energialähteiden harjoittamiseen. Tämä on itse asiassa musiikkiterapian muoto, joka on kauan ennen musiikkiterapian käyttöä nykyaikaisessa psykologiassa. Kuten monet kristilliset laulut, ragat vetoavat pyhään.
Joitakin monofonian muotoja harjoitetaan säännöllisesti kaikkialla maailmassa. Tämä on yleensä tapa, jolla kuorojen pienet lapset opetetaan laulamaan. Itse asiassa ensimmäinen kerta, kun vanhempi laulaa vauvalle kappaleen a cappella, ehkä ”Itsy-Bitsy Spider”, vauva tutustuu monofoniaan. Hyvin pienten lasten kuorot keskittyvät usein siihen, että kaikki lapset laulavat yhdessä, koska he opettavat lapsia laulamaan virityksellä. Pienten lasten kuorojen säestyksenä on usein sama melodia, jota soitetaan pianolla ilman harmonisia elementtejä; se on siis todellista monofoniaa.