Moraalipsykologia on tutkimusala, joka koskee psykologian ja etiikan vaikutuksia. Tätä alaa tutkitaan sekä psykologiassa että filosofiassa, vaikka jokainen lähestyy aihetta eri menetelmillä ja eri näkökulmista. Psykologia keskittyy siihen, miten moraaliset uskomukset ovat kehittyneet. Filosofiassa moraalipsykologia viittaa yleensä näkemyksiin moraalisista päättelyistä.
Psykologia tutkii, miten moraalinen päättely muodostuu ja mikä tekee asioista moraalisesti oikein tai väärin. Lawrence Kohlberg, amerikkalainen psykologi, väitti, että ihmisen moraalisen päättelyn kehitys tapahtuu useissa vaiheissa. Hän osallistui tutkimuksiin, joissa yritettiin määrittää, miten eri yksilöt reagoisivat moraalisiin dilemmiin. 1970 -luvulla sekä psykologit että filosofit arvostelivat Kohlbergin teoriaa. Toiset kuitenkin tunnustavat hänelle uuden psykologian alan esittelyn.
Kohlberg oletti, että esiperinteinen moraalinen päättely, joka ohjaa moraalisia päätöksiä, kehittyy lapsuudessa. Nämä päätökset perustuvat ensisijaisesti rangaistuksen kiertämiseen ja nautinnon saavuttamiseen. Tässä vaiheessa tehtyihin valintoihin vaikuttavat fyysiset tapahtumat, jotka aiheuttavat nautintoa tai kipua.
Seuraava päättelyvaihe, tavanomainen moraalinen päättely, saavutetaan nuoruusiässä. Tässä iässä päätökset keskittyvät vanhempien tai auktoriteettien hyväksymiseen. Aikuisuudessa saavutetaan moraalisen päättelyn kolmas vaihe, tavanomaisen jälkeinen moraalinen päättely. Tällä tasolla yksilö voi pystyä tekemään päätöksiä arvioimiensa standardien perusteella yhteiskunnallisista näkemyksistä riippumatta.
Filosofiassa moraalipsykologialla on tapana esittää moraalikysymyksiä. Ne voivat koskea ”hyvän” elämän luonnetta tai sitä, miten henkilö voi saavuttaa sellaisen. Kirjallisuudessa on keskusteltu moraalipsykologiaan liittyvistä aiheista jo Platonin tasavallassa. Filosofia voi kyseenalaistaa, mikä inspiroi tai motivoi ihmistä toimimaan, pohtien, voivatko yksilöt todella ryhtyä epäitsekkäisiin tekoihin tai pikemminkin toimia vain oman edun mukaisesti. Filosofit, kuten Jeremy Bentham, JS Mill ja Friedrich Nietzsche, ovat ehdottaneet egoismin hallitsevan.
Klassinen filosofia, joka sisältää Platonin ja Aristotelesen teokset, keskittyi moraalipsykologian ideoihin. Se pysyi filosofisen toiminnan keskipisteenä keskiaikaan asti. Näillä teorioilla on kuitenkin pienempi rooli modernin etiikan ajatuksissa. Nykymaailmassa moraalipsykologiaa voitaisiin käyttää arvioitaessa useita kysymyksiä, kuten oppilaitosten politiikkaa hyvän käytöksen edistämiseksi tai huonon käytöksen estämiseksi. Filosofiassa moraalipsykologiasta voisi olla hyötyä eettisten teorioiden tutkimisessa.