Muodollinen essee on tietokirjallisuus, joka esittää väitöskirjan ja antaa todisteita sen tueksi. Tämäntyyppinen essee on yleisesti osoitettu lukio- ja korkeakouluopiskelijoille kielitaidetunnilla osana kirjoittamista. Muodollisten esseiden pituus voi vaihdella muutamasta kappaleesta useisiin kirjoitettuihin sivuihin argumentin monimutkaisuudesta ja monissa opiskelijoiden tapauksessa tehtävän vaatimusten mukaan. Nämä esseet sisältävät tyypillisesti johdantokappaleen, joka tutustuttaa lukijan opinnäytetyölausuntoon, ja sen jälkeen useita kappaleita todisteita, jotka tukevat kirjoittajan väitettä. Essee päättyy tyypillisesti johtopäätökseen, joka toistaa väitöskirjan ja toistaa paperin pääkohdat.
Muodollisen esseen kirjoittaminen alkaa opinnäytetyön lausunnon koostumuksesta, jolle muu paperi rakennetaan. Opiskelijoiden on yleensä löydettävä essee -aihe tietyn aihealueen rajoista. Kirjoittajien tulisi käyttää aikaa löytääkseen ainutlaatuinen, vakuuttava aihe, josta he ovat kiinnostuneita tutkimisesta ja kirjoittamisesta. Esseen kirjoittajan on myös mietittävä lopullisen esseen haluttu pituus ja määritettävä, onko aihe liian pitkä vai liian lyhyt tiettyä tehtävää varten. Tyypillisesti sekä ammattimaisia että opiskelijakirjoittajia rajoittaa sanamäärä, kun heitä pyydetään kirjoittamaan muodollinen essee.
Kun kirjoittaja on löytänyt sopivan väitöskirjan, hänen on löydettävä vakuuttavia todisteita väitteensä tueksi. Jotkut esseet esittävät useita väitteitä, joita on tuettava paperin aikana. Muodolliset esseet vaativat yleensä todisteita hyvämaineisista lähteistä, kuten vertaisarvioiduista kirjoista ja aikakauslehdistä. Aiemmin suuri osa tästä tutkimuksesta tehtiin kirjastossa, mutta Internetin käyttöönotto on merkinnyt sitä, että monet paperin tutkimiseen tarvittavat tieteelliset resurssit löytyvät nyt verkosta. Ammattikirjailijoilla voi olla pääsy erityisiin tietokantoihin auttaakseen heitä löytämään luotettavia todisteita väitteidensä tueksi.
Tutkimuksen tavoitteena on, että kirjoittaja löytää tarpeeksi todisteita alkuperäisen väitöskirjansa tueksi, vaikka hänen on ehkä muutettava sitä tai jopa löydettävä uusi opinnäytetyö, riippuen siitä, mitä hänen tutkimuksensa paljastaa. Hänen pitäisi nyt voida alkaa järjestää todisteitaan ja laatia karkea luonnos muodollisesta esseestään. Kirjoittajien on viitattava kaikkiin esseen teoksiin, jotka eivät ole heidän omaansa. Nämä viittaukset voivat olla loppumerkintöjä tai alaviitteitä sen mukaan, mitä tyyliopasta kirjailija käyttää. Toisen kirjailijan työn viittaamisen laiminlyönti katsotaan plagioinniksi ja voi johtaa vakaviin seurauksiin sekä akateemisessa että ammatillisessa maailmassa.
Muodollisen esseen kirjoittaminen ja tarkistaminen voi viedä huomattavan paljon aikaa, jopa suhteellisen lyhyelle paperille, joten kirjoittajan on tärkeää suunnitella sen mukaisesti. Kun essee on valmis, oppilaan pitäisi pyytää joku muu tutkimaan esseen kieliopin tai rakenteen virheiden varalta. Ammattikirjailijoilla voi olla toimittaja, joka valvoo tätä prosessia. Vaikka muodollinen esseekirjoitus voi olla työläs prosessi, se on välttämätön osa oppimista kehittää ideoita ja todistaa niiden pätevyys lukijoille. Tämäntyyppinen esseekirjoitus muodostaa suuren osan akateemisesta ja poliittisesta kehityksestä monilla alueilla ympäri maailmaa.