Muodollinen varaus on elektronien määrä, joka on jaettu atomien välillä molekyylin sisällä. Kun kemiallinen sidos tapahtuu kahden tai useamman atomin välillä, valenssielektronit jaetaan atomien kesken. Nämä ovat atomin uloin elektronikerros. Pohjimmiltaan muodollinen varaus on suunniteltu määrittämään elektronien lukumäärä, jonka jokainen atomi edistää molekyyliin. Tätä liittoa kutsutaan kovalenttiseksi sidokseksi.
Tätä käsitettä laskettaessa on tärkeää ymmärtää molekyylin oikea rakenne. Tämä voidaan tehdä visuaalisesti käyttämällä Lewisin rakenteena tunnettua menetelmää. Lewisin rakenne on määritelty parametrijoukko, jonka avulla tutkijat ja tutkijat voivat piirtää, kuinka molekyylin atomit sitoutuvat yhteen. Yksi Lewisin rakenteen käytön tärkeimmistä eduista on, että se tunnistaa kovalenttisen sidoksen elektronien sijainnin, mikä helpottaa muodollisen tuloksen määrittämistä.
Tarkka muodollinen veloituskaava ei ole niinkään matemaattinen yhtälö, vaan enemmän yleisyys. Muodollinen varaus tunnistetaan ensin etsimällä tietyn atomin valenssielektronien lukumäärä, kun se on perustilassa, eli sillä ei ole epänormaalia varausta. Jokaisessa molekyylissä on tietty määrä elektroneja, jotka eivät ole sitoutuneet muihin atomeihin. Nämä pitäisi vähentää valenssielektronien määrästä. Viimeinen vaihe on selvittää elektronien lukumäärä molekyylin muissa kovalenttisissa sidoksissa, jotka sitten on vähennettävä jäljellä olevasta määrästä, jolloin saadaan oikea muodollinen varaus.
Tärkein ero tämän ajatuksen molekyylirakenteen ja hapetustilan välillä on se, että sähkönegatiivisuutta ei oteta huomioon muodollisella varauksella. Sähkönegatiivisuus on tärkeää ymmärtääkseen kuinka voimakas vetovoima voi olla eri atomien välillä. Tämä auttaa määrittämään molekyylin hapettumistason. Muodollisella varauksella tarkoituksena on kuitenkin vain määrittää, minkä varauksen koko molekyyli ylläpitää yksikönä, eikä sen todennäköisyys sitoutua muihin alkuaineisiin.
Määrittämällä tämä periaate on mahdollista määrittää, onko tietty molekyyli säilyttänyt kaikki tai menettänyt joitakin elektroneja. Nyrkkisääntö muodollisessa varauskemiassa on se, että elektronien lukumäärä on yleensä hyvin lähellä nollaa. Joskus on negatiivinen tai positiivinen luku, mutta yhtälö on muodostettu auttamaan tunnistamaan puuttuvien elektronien lukumäärä. Jos esimerkiksi tietty molekyyli muodostuu tulokseksi nolla, alkuperäisistä elementeistä puuttuu elektroneja. Jos se kuitenkin näyttää negatiivisen, yksi elektronista menetettiin.