Suunnittelukäsikirja on raportti, joka luodaan suunnittelua, ohjelmistoa tai muuta liiketoimintatuotetta ennakoiden. Suunnittelukäsikirjan tarkoituksena on havainnollistaa ja kuvata esitetyt tavoitteet, rajoitukset ja muut elementit, jotka on käsiteltävä projektin aikana. Se toimii alustavana raporttina, jossa kerrotaan, mitä yrityksen pitäisi odottaa kustannusten, hyötyjen ja mahdollisten haittojen suhteen matkan aikana. Suunnittelukäsikirjan laatii tyypillisesti insinööri tai insinööritiimi, joka ehdottaa mainitun projektin kehittämistä.
Normaalioloissa suunnitteluhousut käyttävät vakiomuotoa. Ne alkavat hankkeen toteuttavan yrityksen historiasta ja profiilista sekä yrityksen aikaisemmista saavutuksista riippumatta siitä, liittyvätkö ne nykyiseen hankkeeseen vai eivät. Tämän jälkeen suunnittelukäsikirja sisältää kuvauksen hankkeesta, mukaan lukien kuvaukset kaikista ongelmista, joita projektin luomisessa todennäköisesti kohdataan. Sen tulee sisältää hankkeen yksittäiset rajoitukset, ehdotettu talousarvio, ehdotettu aika, jonka kuluessa se kestää, sekä ongelman tai käsiteltävien ongelmien yksilölliset tarpeet.
Seuraavaksi suunnitteluohjeen tulisi sisältää selitetty kuvaus projektin tavoitteista. Tämän lisäksi siihen tulisi sisällyttää riski-hyötyanalyysi, kaikki hankkeeseen liittyvät luonnokset ja ehdotetut ratkaisut jo kuvattuihin ongelmiin. Sen tulisi sisältää myös tiivistelmä hankkeesta sekä johtopäätös, joka lähinnä “myy” liiketoiminnan ehdotetusta hankkeesta.
Suunnittelukäsikirjaa voidaan verrata suunnitteluprojektin alustavaan suunnitelmaan. Se esittelee hanketta rahoittavalle yritykselle riittävät tiedot, jotta se voi päättää, haluaako se jatkaa hanketta, kuten on ilmoitettu, vai haluaako se tehdä budjetointia ja säästäviä muutoksia projektin määriteltyihin tavoitteisiin ja parametreihin. Luomalla kustannuksia ja aikaa koskevia arvioita ja muotoilemalla kaikki mahdolliset ennakoitavat ongelmat yrityksen on helpompi päättää, onko hanke edes toteutettavissa. Tätä voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa yritys menee eteenpäin luomatta ensin suunnitteluohjeita; tällöin yritys etenee sokeasti ja saattaa ymmärtää vain, että hanke on toteuttamiskelvoton tai muuten mahdoton toteuttaa, kun se on jo sijoittanut siihen mahdollisesti huomattavan määrän aikaa ja rahaa.