Muuttuvien kustannusten tuloslaskelma on eräänlainen tilinpäätös, joka keskittyy liikeyrityksen toimintaan liittyvien muuttuvien kulujen ja kyseisen yrityksen toteuttamien tulojen väliseen suhteeseen. Tyypillisesti tämäntyyppinen lausunto laaditaan ennen kuin kiinteiden kustannusten ongelma käsitellään. Tämä voi auttaa selvittämään tarkemmin kulut, joita voidaan jollakin tavalla mukauttaa tavaroiden ja palvelujen tuotannosta saatavien nettotuottojen määrän lisäämiseksi.
Muuttuvien kustannusten tuloslaskelman päätehtävänä on korostaa liiketoiminnan kuluja, joita ei pidetä kiinteinä. Kiinteät kulut eivät muutu kuukaudesta toiseen, ja ne voidaan ottaa huomioon suhteellisen helposti. Sitä vastoin muuttuvat tai vaihtuvat kulut voivat muuttua tilikaudesta toiseen, joskus merkittävässä määrin. Muuttuvien kulujen muutosten seuranta helpottaa yritysten omistajien ja johtajien ryhtymistä tarvittaviin toimiin, jotta ne pysyvät talousarviossa ja välttävät välttämättömyyden käyttää hätätilanteisiin varattuja vararahastoja.
Yksi muuttuvien kustannusten tuloslaskelman eduista on kyky tarkastella tarkasti kuluja, jotka yleensä vaihtelevat tilikaudesta toiseen, ja varmistaa, että liiketoiminta pitää nämä kulut järkevinä. Toisin kuin kiinteät kulut, jotka ovat samat kausittain, on mahdollista tunnistaa trendit muuttuvilla kuluilla, jotka eivät välttämättä ole yrityksen edun mukaisia. Valmistelemalla muuttuvien kustannusten tuloslaskelman ennen kuin siirrytään laatimaan selvitys, jossa otetaan huomioon kaikki tarkasteltavana olevan ajanjakson kulut, yritys voi tunnistaa epäedulliset suuntaukset varhaisessa vaiheessa ja ryhtyä toimiin näiden suuntausten käsittelemiseksi.
Muuttuvien kustannusten tuloslaskelman yksityiskohdat voivat vaihdella. Yksinkertaisin muoto edellyttää vain kauden kaikkien muuttuvien kulujen kokonaismäärää, jota seuraa saman ajanjakson aikana saadut tai ainakin syntyneet tulot. Kustannusten vähentäminen tuloista antaa nettotuloluvun, jota voidaan verrata menneiltä kausilta laadittuihin tilinpäätöksiin. Kattavampi lähestymistapa edellyttäisi sekä muuttuvien kulujen että eri tulolähteiden erittelyä, mikä helpottaisi sen tunnistamista, missä nousua ja laskua tapahtui verrattuna edellisiin jaksoihin. Tämä jälkimmäinen muoto on usein hyvä idea, jos johtajat seuraavat tarkasti muuttuvia kuluja, kuten raaka -ainekustannuksia tai työvoimakustannuksia, ja pyrkivät pitämään nämä kulut tietyllä alueella.