Myeliiniproteiini on yksi useista erilaisista proteiineista, joita esiintyy yleisesti myeliinin kanssa, joka on tärkeä aine hermostossa. Nämä proteiinit yhdessä muiden kemiallisten rakennuspalikoiden seoksen kanssa antavat myeliinille mahdollisuuden estää, eristää ja kanavoida sähköisiä impulsseja. Terve ihmiskeho tuottaa kahta eri tyyppistä myeliiniä, ja jokainen niistä sisältää hieman erilaisen proteiiniseoksen. Myeliiniproteiinin puute tai tämän aineen menetys voi aiheuttaa useita erilaisia hermoston toimintahäiriöistä johtuvia sairauksia.
Ihmiskehon hermot toimivat lähettämällä pieniä sähköisiä impulsseja solusta soluun. Nämä impulssit ovat peräisin yhdestä hermosolusta ja kulkevat pitkin aksonia, jota suojaa myeliinivaippa. Kun sähköiset impulssit saavuttavat aksonin pään, ne havaitsevat seuraavan hermoketjun solun dendriitit. Tämä prosessi mahdollistaa hermoviestinnän kulkemaan sujuvasti ja nopeasti koko kehossa.
Myeliiniproteiini on tärkeä tässä prosessissa, koska tämän proteiinin kolme päälajiketta ovat keskeisiä ainesosia myeliinin suojavaipassa, joka peittää jokaisen aksonin. Kun myeliini on läsnä aksonia pitkin sopivina määrinä, sähköiset impulssit kulkevat sujuvasti määränpäähänsä. Jos tuppi on vaurioitunut tai jos vaipan lipidien ja myeliiniproteiinin välinen tasapaino heitetään liian kauas, impulssit eivät kulje tehokkaasti eivätkä välttämättä saavuta aksonin loppua tai hyppää vahingossa laukaistakseen toisen dendriittejä solu.
Myeliiniproteiinin kolme päälajiketta ovat enimmäkseen vastuussa aksonia suojaavan myeliinivaipan muodon ja rakenteen tarjoamisesta. Näiden proteiinien voidaan ajatella muodostavan tukevan sisäisen luuranon, johon lipidit ja muut molekyylit kiinnittyvät muodostaen täysin toimivan vaipan. Jos myeliiniproteiinia ei ole riittävästi, vaippa ei muodostu tai toimi kunnolla.
Useiden sairauksien tiedetään vaikuttavan vakavasti myeliinivaipan eheyteen. Multippeliskleroosi on yksi tunnetuimmista näistä. MS -taudissa kehon oma immuunijärjestelmä hyökkää myeliinivaippaa vastaan. Ajan myötä tämä tila saa hermoston vähitellen menettämään kykynsä siirtää tietoja luotettavasti ja tarkasti. Tämä puolestaan voi johtaa sekä fyysisiin oireisiin että psyykkisiin vaikeuksiin, koska hermot ovat tärkeitä sekä aivojen kognitioon että ohjeiden tehokkaaseen välittämiseen aivoista kehon eri lihaksille.