Mikä on mytologinen vihjailu?

Mytologinen viittaus on, kun taideteos, kirjallisuus tai musiikki vihjaa mytologiaan. Tämä mytologinen vihje voi liittyä maan alkuperäiskulttuuriin tai viittaus toisen kulttuurin mytologiaan. Tällaisia ​​vihjailuja ei laajenneta; ne eivät ole esityksiä, vertauksia tai personifikaatioita. Ne ovat lyhyitä ohimeneviä viittauksia johonkin mytologiseen, jonka katsoja, lukija tai kuuntelija ymmärtää.

Mytologia on yhteisen kulttuurin kansanperinne. Monet mytologiat ovat ylittäneet kulttuuriset rajat muodostaen yleiseurooppalaisen, yleisen uskonnollisen tai koko mantereen mytologian. Esimerkiksi kreikkalaisista ja roomalaisista mytologioista on tullut tärkeitä eurooppalaiselle kansanperinneelle ja koko identiteetille. Suurempi esimerkki on juutalaisen mytologian vaikutus koko maailmaan, mikä johtuu juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tulkinnoista. Mikä tahansa mytologia pyrkii paitsi keräämään kansantarinoita, myös selittämään maailman ilmiöitä, opettamaan moraalia ja selittämään ihmisten alkuperää.

Viittaus on puhehahmo. Tällaiset luvut ovat lyhyitä ja lyhytaikaisia. Tämä tarkoittaa, että tarina tai taideteos ei ole avoimesti tai kumouksellisesti hallitsema vihjauksella, vaan käyttää sitä täydentämään tarinaa, jota kerrotaan. Viittauksia, mukaan lukien mytologiset viittaukset, kutsutaan usein viittauksiksi, ja niitä käytetään kirjallisissa teoksissa, taiteessa ja TV -ohjelmissa osoittamaan jotakin tietoa tai kunnioittamaan sitä. Hyvä esimerkki viittausten käytöstä löytyy ohjaaja Edgar Wrightin ja kirjailija-näyttelijä Simon Peggin televisio-ohjelmista ja elokuvista, kuten ”Spaced”, “Shaun of the Dead” ja “Hot Fuzz”.

William Shakespeare käytti paljon mytologista vihjausta dramaattisissa näytelmissään. ”Romeo ja Julia” käyttää monenlaisia ​​sanontoja, usein seksuaalisia, mutta viittaa myös mytologiaan. Romeo toivoo, että aurinko voittaa kuun, mikä tarkoittaa, että hän voittaa Julian, mutta se viittaa ajatuksiin vanhoissa mytologioissa, kuten Kuun Egyptissä ja joka päivä taistelevassa auringossa. “Myrskyssä” Shakespeare viittaa yksisarvisiin, ja “Kuten pidät siitä” ja “Paljon huijausta tyhjästä” hän viittaa kahdesti Leanderiin.

“Harry Potter” -sarja on toinen esimerkki monista mytologisista vihjeistä toiminnassa sekä mytologisten olentojen suorasta käytöstä, Remus Lupin on ilmeisin lykantrooppi sitten “Amerikkalainen ihmissusi Lontoossa”. Remuksen nimi viittaa roomalaiseen myyttiin Romuluksesta ja Remuksesta, kaksosista, joita hoitaa susi. Harry Potterin arpi voisi olla mytologinen vihje Kainille ja tapa, jolla hän adoptoitiin Cyrusiin tai Krishnaan. Kirjat viittaavat myös Lumivalkoisen peiliin ja helvetin pelottavaan vahtikoiraan Cerberukseen Hagridin koiran Fluffyn kautta.

Taiteesta löytyy myös monia esimerkkejä. Tämä sisältää teoksia, kuten Michelangelon ”Viimeinen tuomio” Sikstuksen kappelista. Muuten näennäisesti kristillisen teoksen pohjalla on Charon, veneilijä, joka vie sielua Styx -joen yli.