Myyntivoittojen jakaminen on prosessi, jota käytetään maksamaan oikea määrä pääomasijoitusten nettotuottoja kullekin sijoitusyhtiön osakkeenomistajalle, joka on oikeutettu saamaan tuottoa sijoitukselleen. Vaikka myyntivoittojen jakautumisen tarkka prosessi voi vaihdella tilanteesta toiseen, on olemassa muutamia tekijöitä, jotka yleensä pätevät lähes kaikissa tapauksissa. Näitä perustekijöitä ovat prosessi, jota käytetään määrittämään tietyn kalenterikauden aikana syntyvien myyntivoittojen kokonaismäärä. Toinen keskeinen tekijä on ratkaista prosessi, jota käytetään päättämään, kuinka paljon kumulatiivisesta myyntivoitosta jaetaan kullekin pätevälle osakkeenomistajalle.
Yksi tärkeimmistä ymmärrettävistä asioista on se, mikä on myyntivoitto. Pohjimmiltaan myyntivoitto on pääomahyödykkeen arvon nousu, joka on tapahtunut osakkeenomistajille tapahtuneen viimeisen voitonjaon jälkeen. Kukin omaisuuserä, joka pystyy tuottamaan myyntivoittoa, otetaan huomioon arvonlisäyksen määrän kanssa. Kauden myyntivoitot ovat kaikkien asiaankuuluvien käyttöomaisuuserien lopullinen arvonnousu. Tätä lukua kutsutaan joskus bruttomääräiseksi myyntivoittoksi.
Voiton bruttomäärä ei kuitenkaan ole luku, jota käytetään määrittämään koko myyntivoiton jakautumisen määrä. Sen sijaan vähennetään tappiot, jotka ovat saattaneet kärsiä yhdestä tai useammasta pääomasta saman ajanjakson aikana. Tappioiden kumulatiivinen kokonaismäärä vähennetään myyntivoitosta. Tämä viimeinen luku muodostaa perustan kokonaistulolle, joka on osa myyntivoittojen jakoa.
Kullekin osakkeenomistajalle maksettava määrä riippuu useista tekijöistä. Niitä ovat muun muassa varsinaisen osakassopimuksen ehdot, osakkeenomistajan hallussa olevien osakkeiden lukumäärä sekä mahdolliset laskennalliset maksusuunnitelmat, jotka voivat olla liikkeeseenlaskijan ja osakkeenomistajan välillä.
Myyntivoitot voidaan jakaa neljännesvuosittain, kuten sijoitusrahastoilla on tapana. Muissa sijoitustilanteissa jako voi tapahtua puolivuosittain tai vuosittain. Yleensä jakelun mukana toimitetaan tositteet, joiden avulla sijoittaja voi tarkastella kaikkia olennaisia tekijöitä, jotka vaikuttivat jaon määrän määrittämiseen.