Näkyvän valon spektri on joukko valoa, joka näkyy ihmissilmälle ja joka on vastuussa näkemistämme väreistä. Spektri koostuu valoaalloista, jotka vaihtelevat noin 700 nanometristä 400 nanometriin. Tämän näkyvän valon spektrin ulkopuolella, taajuuksien alemmassa päässä, on infrapunavalo. Ylemmässä päässä näkymätön valo tunnetaan ultraviolettina.
Itse näkyvän valon spektrissä jokainen ihmissilmän näkemä väri edustaa hieman erilaista valon aallonpituutta, ja näiden aallonpituuksien suuret jakaumat voidaan nähdä sateenkaarina. Fysiikassa aallonpituudeksi määritellään etäisyys aallonpisteestä seuraavaan vastaavaan pisteeseen, yleensä mitattuna harjanteiden tai kourujen välillä. Aallonpituus alapäässä on punaisen sävy. Keskellä aallonpituudet esitetään vihreinä tai sinisinä ja yläpäässä violetin sävyinä.
Valkoinen valo syntyy, kun kaikki näkyvän spektrin aallonpituudet yhdistetään. Se on yleisin näkyvän valon muoto. Musta on tietysti näkyvän valon puute. Valkoinen valo voidaan jakaa ja jakaa eri aallonpituuksille tai valo voidaan absorboida ja heijastua takaisin vain tietyillä aallonpituuksilla.
Tietyt aallonpituudet heijastavat näkyvää spektriä pitkin, miten värit nähdään yleisimmin. Jos esimerkiksi henkilö katsoo kirjaa, jonka kansi on punainen, hän todella näkee heijastuksen punaisista valoaalloista, jotka on suunnattu takaisin heille. Muut näkyvän spektrin aallonpituudet imeytyvät kirjan kanteen. Vain punainen, joka on alemman taajuuden aallonpituus, palautetaan katsojalle. Jos kirjan kansi olisi musta, se tarkoittaisi, että näkyvän spektrin aallot eivät heijastuisi.
Vaikka on olemassa asioita, kuten infrapuna -ilmaisimet ja ultraviolettivalo, jotka paljastavat ihmisten nähtävissä olevia kuvia, ne eivät todellakaan anna ihmisten nähdä näkyvän spektrin ulkopuolelle. Pikemminkin nämä työkalut tarjoavat yksinkertaisesti näkyvän spektrin vastaavuuden käyttämällä vääriä värikuvia. Tämä auttaa yksilöitä ymmärtämään, että maailmankaikkeudessa on muitakin valon aallonpituuksia, joita ei voi nähdä, ja se voi myös auttaa selittämään esimerkiksi sääolosuhteita ja tähtitieteellisiä havaintoja. Tällaisia tekniikoita käytetään myös oikeuslääketieteessä paljastamaan orgaanista materiaalia, jota ei muuten voisi nähdä.
Vaikka jotkin valomuodot jäävät näkyvän spektrin ulkopuolelle, se ei tarkoita, etteikö niillä olisi vaikutusta eläviin organismeihin. Esimerkiksi ultraviolettivalo aiheuttaa usein auringonpolttamia ja ihovaurioita, mutta voi myös olla hyödyllistä. Ultraviolettivaloa käytetään usein ihmisten kausiluonteisen mielialahäiriön hoitoon, ja sitä käytetään kasvien taimitarhoissa kasvillisuuden kasvun edistämiseksi.