Narratiivinen viestintä on viestintämuoto, joka perustuu tarinoiden käyttämiseen tiedon tai mielipiteiden välittämiseen. Useimmat ihmiset ovat tottuneet käyttämään kertovaa viestintää, kun he kertovat muille ihmisille oman elämänsä tapauksista. Tarinoita käytetään usein kertomaan tarinaa, mutta niitä voidaan käyttää myös väittämään tiettyä kohtaa, välittämään tietoa tai tarjoamaan arvokasta kontekstia, joka selittää toiminnan tai idean. Tarinoita käytetään usein vaikuttamaan muiden mielipiteisiin sekä yleisessä ihmissuhteessa että mainonnassa. Lääkärin ammatti on lähes aina luottanut eri asteisiin potilaskertomuksiin, vaikka tämä muuttuu vähemmän tarpeelliseksi kehittyneempien diagnostiikkatyökalujen ja -menetelmien kehittämisen myötä.
Yksi narratiivisen viestinnän yksinkertaisimmista tarkoituksista on kertoa menneistä tapahtumista. Monet henkilökohtaisen identiteetin näkökohdat määritellään kokemuksilla ja kokemusten sosiaalisilla vaikutuksilla. Niiden jakaminen muiden kanssa kertovan viestinnän kautta on yleinen ja tärkeä sosiaalinen prosessi, jonka avulla ihmiset oppivat muiden elämästä ja kokemuksista. Tarinankerronta voi tarjota viihdettä sosiaalisissa tilanteissa, ja hyvä tarinankertoja voi saada huomattavan sosiaalisen aseman mielenkiintoisten elämänkokemustensa ja kykynsä välittää ne mielenkiintoisessa kerronnallisessa muodossa.
Monia tarinoita kerrotaan muihin tarkoituksiin kuin ihmisten viihdyttämiseen tai menneiden tapahtumien kertomiseen. Jotakin kertovaa viestintää käytetään tukemaan pistettä tai kontekstuaalistamaan tietty tieto. Henkilö, joka yrittää esittää väitteitä esimerkiksi tupakan tupakointia vastaan, voi kertoa tarinan kaverista tai perheenjäsenestä, joka kuoli keuhkosyöpään. Tämä narratiivisen viestinnän käyttö voi olla tehokkaampaa kuin pelkästään tosiasioiden ja tilastojen lainaaminen, koska se tarjoaa ymmärrettävän kokemuksen. Monet televisio- ja radiomainokset käyttävät kertovaa viestintää kertomalla, kuinka heidän tuotteensa tai palvelunsa ovat auttaneet ihmisiä.
Kertova viestintä on ollut tärkeä osa lääketieteellistä diagnoosia ja hoitoa joistakin lääketieteen varhaisista ajoista lähtien. Kun henkilö loukkaantuu tai sairastuu, hän yleensä käyttää kertomusta selittääkseen tilaansa johtaneet tapahtumat. Lääkärit selittävät kertomusten avulla, miten potilaat voivat toimia pysyäkseen terveinä tai miten heidän pitäisi odottaa sairauden etenevän. Nykyaikaisen diagnostiikkatekniikan ja -tekniikoiden avulla potilaskertomuksia ei enää tarvita. Niitä voidaan kuitenkin edelleen käyttää terveydenhuollon ammattilaisten antamaan yleinen käsitys siitä, mikä on vialla, erityisesti silloin, kun potilaan oireet eivät ole kovin näkyvissä.