Pohjois -Atlantin sopimusjärjestö (NATO) perustettiin Washingtonissa 4. huhtikuuta 1949. Pohjois -Amerikan ja Euroopan kansoista koostuva 12 itsenäistä maata allekirjoitti alun perin Pohjois -Atlantin sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena oli sitoutua jokaiseen allekirjoittajavaltioon kaikkien muiden jäsenten rauhaan ja turvallisuuteen. Kaikkiaan 28 maata on nyt jäseniä.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen sopimuksen rakennetta on uudistettu. Nyt painopiste on rauhan ylläpitämisessä sopimuksen poliittisten ja sotilaallisten suuntaviivojen kautta. Myös muut maat, jotka eivät ole Naton jäseniä, tekevät yhteistyötä sopimusten suuntaviivojen kanssa, tosin joskus epäonnistuneesti. Maiden välisen rauhanturvaamisen ja sodan estämisen lisäksi NATO toimii myös kriisinhallinnan alalla. Natolla on suuntaviivat maiden välisen konfliktin estämiseksi ja mahdollisten kriisien ratkaisemiseksi.
Esimerkkejä sopimuksesta toiminnassa ovat etnisen puhdistuksen kumoaminen Kosovossa. Kun sadat tuhannet kosovolaiset pakenivat maastaan vuonna 1999 hallituksen sortotoimien vuoksi, he jäivät kodittomiksi. NATO auttoi pakolaisia palaamaan turvallisesti kotimaahansa. NATO auttoi myös kotien ja asuntojen jälleenrakentamisessa Kosovossa. Ne auttoivat myös demokraattisen yhteiskunnan kehittämisessä, jossa pakolaisten pitäisi voida elää rauhassa.
Venäjän suhteet ovat myös Naton tärkein kysymys. Rauhanomaisten suhteiden luominen ja ylläpito Ukrainaan sekä koko Keski- ja Itä -Eurooppaan on tärkeä tavoite. Allianssi, kuten jäsenryhmä tunnetaan, on saavuttanut nämä rauhanturvatavoitteet yli 50 vuoden ajan.
Toisen maailmansodan jälkeen sopimus on ollut ainoa turvallisuusorganisaatio, joka on yhdistänyt Yhdysvaltojen ja Kanadan Eurooppaan. Sodan päätyttyä Eurooppa pystyi rakentamaan itsensä uudelleen Naton kirjallisen sopimuksen ansiosta. Sopimuksella varmistetaan, että kaikki sodan uhka Euroopalle nähdään myös uhkana Yhdysvalloille.
Naton sopimus varmisti, että jokainen maa vastasi näihin ymmärryksiin. Kaikki Naton jäsenet saivat siten poliittisen solidaarisuuden. Jokainen maa lupasi osallistua muiden turvallisuuteen.
Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeisinä vuosina Naton tuloksena on syntynyt muita aloitteita. Vuonna 1991 perustettiin Pohjois -Atlantin yhteistyöneuvosto (NACC), ja vuonna 1994 järjestettiin rauhankumppanuus (PFP). Vuonna 1997 Euro-Atlantin kumppanuusneuvosto (EAPC) rakensi uusia liitto- ja sopimusrakenteita muiden maiden välillä.