Neljäs omaisuus on julkinen lehdistö, jota kutsutaan kollektiiviksi ja joka käsittää muun muassa valokuvaajia, toimittajia, televisioyhtiöitä ja radion kuuluttajia. Monet ihmiset ovat yleisesti samaa mieltä siitä, että lehdistöllä tai medialla on valtava poliittinen ja sosiaalinen valta, koska sitä voidaan käyttää yhteiskuntien muokkaamiseen samalla kun se antaa kiinnostavia uutisia ja kommentteja. Koska se tunnustetaan niin tärkeäksi elimeksi, monilla kansakunnilla on lakeja, jotka suojaavat lehdistön oikeuksia ja varmistavat, että kansalaisilla on mahdollisuus saada raportteja kiinnostavista ja huomionarvoisista asioista.
Termin “neljäs kartano” alkuperä selitetään parhaiten keskiaikaisen “valtakunnan kartanon” yhteydessä. Keskiaikaisessa yhteiskunnassa tunnustettiin muodollisesti kolme ”kartanoa”: papisto, aatelisto ja tavalliset. Jokaisella kartanolla oli hyvin selkeä sosiaalinen rooli ja tietty vallan taso, ja ajatus vakiintui niin vahvasti eurooppalaiseen yhteiskuntaan, että se elää jossain määrin edelleen, vaikka yhteiskunta on nykyään paljon tasa -arvoisempi.
19 -luvun puolivälissä ihmiset alkoivat viitata lehdistöön neljännenä kartanona viitaten siihen, että useimmilla parlamenteilla ja muilla hallituksilla oli alue, joka oli varattu erityisesti lehdistön käyttöön, ja huomauttivat, että lehdistö oli erillinen ryhmä valtakunnan laajemmissa puitteissa. Useat historioitsijat luottavat termin keksimiseen Edmund Burkeen, jonka sanotaan viittaneen siihen keskustellessaan Ranskan vallankumouksesta, ja Thomas Carlyle, 19 -luvun kirjailija, popularisoi termiä.
Lehdistöllä on erittäin tärkeä rooli useimmissa yhteiskunnissa, sillä se raportoi monista eri aiheista ja luo voimakkaita persoonallisuuksia, joihin luotetaan tietolähteiden ja kommenttien avulla. Kirjoittaessaan ensimmäisestä kiinteistöstä vuonna 1841 Thomas Carlyle huomautti, että lehdistöllä oli voimakas rooli parlamentaarisessa menettelyssä, joka muotoili ihmisten tahtoa ja vaikutti myös hallituksen äänestystuloksiin. Carlyle väitti myös, että lehdistö oli tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa sanoen, että kirjoittaminen antaa ihmisille ”kielen, jota muut kuuntelevat”.
Koska journalismi on yhteiskunnassa tärkeää, useimmat tiedotusvälineiden jäsenet noudattavat tiettyjä ammatillisia ja henkilökohtaisia etiikkoja. Monet toimittajat yrittävät kehittää puolueettomuuden ilmapiiriä keskittymällä asioiden raportointiin sellaisina kuin ne ovat, jotta ihmiset voivat arvioida tosiasiat itse, kun taas toiset keskittyvät kommentoimaan ja analysoimaan tietyn kannan näkökulmasta. Toimittajat huolehtivat kokonaisuutena lehdistön koskemattomuudesta, suojaavat lähteitä, tarkistavat tiedot ennen julkaisua ja käyttävät monenlaisia muita tekniikoita välittääkseen luotettavan ulkonäön yleisölle ja kannustamalla ihmisiä uskomaan mediaan.