Nenän väliseinä on rakenne, joka jakaa nenäontelon puoliksi ja luo nenän sieraimet tai raot. Väliseinä muodostuu mehevästä ulkopinnasta – jota joskus kutsutaan columellaksi – väliseinän rustosta ja luun takaosasta. Luinen väliseinä koostuu itse asiassa neljästä kallon luusta: yläleuan luusta, palatine -luun harjasta, etmoidiluun kohtisuorasta levystä ja vomer -luusta.
Rustoinen väliseinä kasvaa edelleen syntymän jälkeen, mutta usko siihen, että kasvu jatkuu koko ihmisen elinajan, on yleensä epätarkka. Normaalisti se kasvaa melko nopeasti kahden vuoden ikään asti, jolloin kasvu hidastuu merkittävästi ja lakkaa kokonaan erääntyessään. Rustoisen väliseinän luutuminen jatkuu kuitenkin useimmilla yksilöillä noin 36 -vuotiaaksi saakka. Uskotaan, että juuri tämä jatkuva kasvu aikuisuuteen johtuu siitä, että väliseinäpoikkeamat diagnosoidaan usein aikuispotilailla, joilla ei ole aiemmin ollut vaikeuksia.
Nenän väliseinän poikkeama liittyy useimmiten kasvovammoihin, mutta se voi tapahtua myös syntymävamman tai tiettyjen harvinaisten geneettisten häiriöiden, kuten Marfanin oireyhtymän, seurauksena. Poikkeava nenän väliseinä sisältää ruston harjanteen siirtymisen toiselle puolelle, mikä joskus estää ilmavirran ja sinus -tyhjennyksen. Vaikka se ei aina ole oireellista, poikkeava väliseinä voi johtaa krooniseen sinuiittiin, uniapneaseen, päänsärkyyn, kuorsaukseen ja nenäverenvuotoon. Yleensä poikkeamaa väliseinää pidetään lääketieteellisenä ongelmana vain, jos se aiheuttaa potilaalle yhden tai useamman näistä ongelmista, jolloin se voidaan korjata kirurgisesti melko rutiininomaisella toimenpiteellä, joka tunnetaan septoplastialla.
Krooninen nenäverenvuoto, pitkäaikainen kokaiinin käyttö tai nenän tavanomainen manipulointi voivat toisinaan johtaa rei’itettyyn nenän väliseinään, jossa rustoon on muodostettu reikä tai halkeama. Harvemmin tila voi johtua nenän karsinoomasta, kroonisista infektioista, kupasta, tuberkuloosista tai mistä tahansa useista muista harvinaisista sairauksista. Normaalisti vähäinen sairaus, rei’itetty väliseinä voi joskus johtaa kuuluviin hengitysääniin ja sitä voidaan hoitaa käyttämällä nenän tukkoisuutta ja paikallisia kosteusvoiteita. Vaikeissa tai monimutkaisissa tapauksissa leikkaus voi olla tarpeen.
Nenän väliseinän lävistys oli historiallisesti yleistä soturikulttuureissa ympäri maailmaa, ja teko jatkuu nykyään perinteisten ihmisten keskuudessa. Länsimaisissa yhteiskunnissa väliseinän lävistyksiä pidetään kehon muokkaamisen muotona samalla tavalla kuin tatuointia tai arpeutumista. Alueen hermopäätteiden lisääntymisen vuoksi tämä voi olla yksi tuskallisimmista lävistyskohdista, mutta se on kuitenkin yhä yleisempi valinta.