Newtonin kuuleminen on epätavallinen oikeuskäsittelyn muoto, joka löytyy Britannian laista. Ottaen sekä nimen että ennakkotapauksen vuoden 1982 merkittävältä tapaukselta R vastaan Newton, Newtonin kuulemista pyydetään tai palkitaan joskus, jos vastaaja tunnustaa syyllisyytensä mutta kiistää todisteet rikoksesta. Jos puolustus haluaa tuomion tosiseikkojen perusteella, joka poikkeaa merkittävästi syyttäjän väitteistä, tuomari voi pyytää Newtonin kuulemista.
Tapauksessa, joka sai alkunsa tästä käytännöstä R v Newton, oli erikoinen hänen kuulemansa oikeudenkäynti seksuaalisesta teosta, joka pian poistettaisiin rikoksesta suurimmassa osassa maailmaa. Newtonia, syytettyä, syytettiin “buggerystä”, jota kutsutaan myös sodomiaksi aikuisen naisen kanssa. Newton väitti syyllistyneensä tekoon, mutta vaati, että se oli osapuolten yhteisymmärrys. Koska yksimielisyys saattoi vaikuttaa suuresti tuomioon, tuomari määräsi erityisistunnon, jossa vain tuomari, ei valamiehistö, yrittäisi sovittaa yhteen tosiseikat tuomion määrittämiseksi.
Newtonin kuulemista ohjaavat useat menettelysäännöt. Ensinnäkin kuuleminen päättyy lähes aina sen jälkeen, kun vastaaja on tunnustanut syyllisyytensä. Jos vastaaja tunnustaa syyllisyytensä, oikeudenkäynti etenee normaalisti ja vastaajan asianajaja voi puolustaa tosiseikkoja. Tuomarin on myös päätettävä, että tosiasiakiista on riittävän merkittävä, jotta se voi vaikuttaa tuomioon.
Kun Newtonin kuuleminen on kutsuttu, molemmilla osapuolilla on mahdollisuus esittää todisteita. Oikeudenkäynti etenee paljon kuin normaali oikeudenkäynti, lukuun ottamatta sitä, että tuomari toimii oikeudenkäynnissä valamiehistönä. Jos mitään konkreettisia todisteita ei ole esitettävissä, toinen tai molemmat osapuolet voivat luopua oikeudesta esittää todisteita ja esittää sen sijaan lausuma tai perustelut, joissa kartoitetaan tapaus. Tuomari tarkistaa kaikki todisteet ja lausunnot ennen kuin tekee tuomion.
Toinen kriteeri Newtonin kuulemisen kutsumiselle on tapa, jolla puolustuksen asia on ristiriidassa todisteiden kanssa. Väite ei voi olla pelkästään syytteiden vähentäminen, kuten väittäminen, että murha oli itse asiassa tahaton tappo. Vaikka puolustus voi tehdä tämän asian, se tehdään yleensä tavallisessa oikeudenkäynnissä “ei syyllistynyt” -perusteen jälkeen. Sen sijaan puolustuksen, joka saa aikaan Newtonin oikeudenkäynnin, on oltava selvästi ristiriidassa syyttäjän esittämän asian tosiasiallisella tasolla.