Sukulaisilla on termi, jota käytetään viittaamaan henkilöön, joka on työkyvyttömän tai kuolleen läheisin verisuhde. Juridisista syistä adoptioperheen jäseniä pidetään sukulaisina, vaikka he eivät ole verisuhteita. Joissakin laillisissa säännöissä on myös ihmisiä, jotka liittyvät sukulaisuuteen, kuten puolisot, tällä termillä. Sitä vastoin muukalainen veressä on henkilö, jolla ei ole tunnettua verisuhdetta toiseen henkilöön.
Siitä lähtien, kun ihmisillä on ollut omaisuutta testamentata, perimissäännöt ovat yleensä noudattaneet lähisukulaisten ohjeita. Kun joku kuolee, läheisillä sukulaisilla uskotaan olevan oikeus omaisuuteen, ellei yksilön testamentissa toisin mainita. Jos joku kuolee suorastaan tai ilman tahtoa, perinnön jakautuminen määräytyy etsimällä lähisukulaisia. Jos verisuhteita ei löydy, kiinteistön omistus palautuu hallitukselle irtisanomisen kautta.
Huoli lähisukulaisten paikantamisesta ei rajoitu tilanteisiin, joissa joku kuolee ja perilliset on löydettävä. Kun ihmiset eivät kykene vammoihin tai kroonisiin sairauksiin, jotka estävät heitä ottamasta aktiivista roolia sairaanhoidossaan, joku on nimettävä tekemään päätöksiä. Jos joku ei ole ilmaissut etukäteen toiveitaan ja nimittänyt jonkun tekemään tämän, lähisukulaiset saavat tehdä päätöksiä hänen puolestaan.
On harvinaista, että on mahdotonta löytää lähisukulaisia henkilölle, joka ei voi tehdä lääketieteellisiä päätöksiä, mutta se tapahtuu. Näissä tapauksissa tuomioistuin voi nimetä jonkun hoitamaan lääketieteellisiä ja oikeudellisia päätöksiä sellaisen henkilön puolesta, joka ei voi tehdä sitä. Tämän henkilön on toimittava edustamansa edun mukaisesti. Ihmisten, jotka tietävät, että heillä on erityisiä toiveita siitä, miten lääketieteellisiä ja oikeudellisia kysymyksiä tulisi käsitellä, tulisi tavata asianajaja ja henkilö, jonka he haluavat nimetä toteuttamaan nämä toiveet, jotta joku olisi jo paikalla ongelman sattuessa.
Useimmat kansakunnat ovat luoneet etuoikeuden lähisukulaisille suhteessa kuolleeseen. Esimerkiksi lapset perivät ennen veljen- ja veljenpoikia. Lähisuku on yleensä etusijalla, vaikka joku vainajan lähisukulainen voi halutessaan jakaa osan omaisuudesta jollekin, joka on lähisukulainen.