Nimellinen substantiivi on sana, jota käytetään lauseen aiheena ja joka tulee usein kyseisen lauseen alkuun. Tämä on yksi yleisimmistä muodoista, joissa substantiivi löytyy ja käyttää usein yksinkertaista muotoa. Nimittävää substantiivia seuraa tyypillisesti verbi tai predikaatti, joka kuvaa jollain tavalla kyseisen kohteen toimintaa tai tilaa. Tätä ei pidä sekoittaa nominatiiviseen predikaattiin, joka on substantiivitapaus, jossa se kuvaa tai täydentää kohdetta jollakin tavalla ja seuraa yleensä intransitiivistä verbiä.
Kieltä opiskelevan on yleensä melko yksinkertaista ymmärtää nimittävää substantiivia, koska se on yksi yleisimmistä tavoista, joilla ihmiset käyttävät usein substantiivia. Pohjimmiltaan tämä on substantiivi, joka on lauseen aihe, jota kutsutaan joskus myös subjektiiviseksi tapaukseksi, vaikka tämä ei ole termi, jota monet kieliopit käyttävät. Yksinkertaisessa lauseessa, kuten “Mies heitti pallon”, substantiivi “mies” on osa lauseen “mies” substantiivilausetta, joka on lauseen aihe. Tämä tarkoittaa, että “mies” on tässä tapauksessa nimellinen substantiivi.
Sama sana voi olla nominatiivinen substantiivi yhdessä lauseessa ja sitä voidaan käyttää toisessa lauseessa eri tapauksessa. Jos joku esimerkiksi sanoo: “Kissani hyppäsi miehen päälle”, sanaa “mies” ei enää käytetä nimitystapauksessa. Tässä lauseessa “kissa” on substantiivi nominatiivisessa tapauksessa ja “ihmisestä” on tullut esine. Tätä kutsutaan substantiivin objektiiviseksi tai syyttäväksi tapaukseksi.
Kielioppia opiskelevan on tärkeää ymmärtää, että nimittävää substantiivia ei pidä sekoittaa nominatiiviseen predikaattiin. Ne ovat molemmat tapauksia, joita substantiivit voivat kuitenkin ottaa, mikä voi tehdä eron niiden välillä hieman monimutkaiseksi. Nimellinen predikaatti tai predikaatti substantiivi on tapaus, jossa substantiivi seuraa intransitiivistä verbiä ja kuvaa lauseen kohdetta.
Intransitiivinen verbi ei vaadi objektia sen jälkeen, jotta lause olisi järkevä; itse asiassa sitä ei voi seurata objekti. Lauseessa, kuten “Olen opettaja”, sana “olen” on intransitiivinen verbi, jota ei voi seurata suora objekti. Sen sijaan, että “opettaja” olisi esine lauseessa, se on kohteliaisuus, joka kuvaa aihetta “minä”. Tämä tarkoittaa sitä, että “opettaja” on nominatiivinen predikaatti tuossa lauseessa, vaikka opettaja on nominatiivinen substantiivi lauseessa, kuten “Opettaja puhui nopeasti”.